banneri

Esittelyssä tarkka menetelmä distaalisten tibiofibulaaristen ruuvien asettamiseen: kulman puolittajamenetelmä

"10 % nilkan murtumista liittyy distaaliseen tibiofibulaariseen syndesmoosivaurioon. Tutkimukset ovat osoittaneet, että 52 % distaalisista tibiofibulaarisista ruuveista johtaa huonoon syndesmoosin vähenemiseen. Distaalisen tibiofibulaarisen ruuvin asettaminen kohtisuoraan syndesmoosin nivelpintaan nähden on olennaista, jotta vältetään iatrogeeninen alipunoitus. AO-käsikirjan mukaan distaalinen tibiofibulaarinen ruuvi on suositeltavaa työntää 2 cm tai 3,5 cm distaalisen sääriluun nivelpinnan yläpuolelle, 20-30° kulmassa vaakatasoon nähden, pohjeluusta sääriluun nilkan kanssa. neutraalissa asennossa."

1

Distaalisten tibiofibulaaristen ruuvien manuaalinen kiinnittäminen johtaa usein poikkeamiin sisääntulokohdassa ja -suunnassa, eikä tällä hetkellä ole olemassa tarkkaa menetelmää näiden ruuvien kiinnityssuunnan määrittämiseksi. Tämän ongelman ratkaisemiseksi ulkomaiset tutkijat ovat ottaneet käyttöön uuden menetelmän - "kulman puolittajamenetelmän".

Käyttäen 16 normaalin nilkan nivelen kuvantamistietoja luotiin 16 3D-tulostettua mallia. 2 cm:n ja 3,5 cm:n etäisyydelle sääriluun nivelpinnasta kaksi 1,6 mm:n Kirschner-lankaa, jotka olivat yhdensuuntaisia ​​nivelpinnan kanssa, asetettiin lähelle sääriluun ja pohjeluun etu- ja takareunoja, vastaavasti. Kahden Kirschner-langan välinen kulma mitattiin astelevyllä, ja 2,7 mm:n poranterällä porattiin reikä kulman puolittajaviivaa pitkin, minkä jälkeen asetettiin 3,5 mm:n ruuvi. Ruuvin asettamisen jälkeen ruuvi leikattiin sen pituudelta sahalla ruuvin suunnan ja sääri- ja pohjeluun keskiakselin välisen suhteen arvioimiseksi.

2
3

Näytekokeet osoittavat, että sääriluun ja pohjeluun keskiakselin ja kulman puolittajaviivan välillä sekä keskiakselin ja ruuvin suunnan välillä on hyvä johdonmukaisuus.

4
5
6

teoreettisesti tällä menetelmällä voidaan tehokkaasti sijoittaa ruuvi sääriluun ja pohjeluun keskiakselia pitkin. Kuitenkin leikkauksen aikana Kirschner-lankojen sijoittaminen lähelle sääriluun ja pohjeluun etu- ja takareunaa aiheuttaa riskin vaurioittaa verisuonia ja hermoja. Lisäksi tämä menetelmä ei ratkaise iatrogeenisen vähentymisen ongelmaa, koska distaalista tibiofibulaarista kohdistusta ei voida arvioida riittävästi intraoperatiivisesti ennen ruuvin asettamista.


Postitusaika: 30.7.2024