Poikittainen murtuma, jolla on vähäistä tai ei ollenkaan: metakarpalin luun (kaula tai diafyysi) murtuman tapauksessa nollataan manuaalisella vetovoimalla. Proksimaalinen phalanx taivutetaan maksimaalisesti metakarpalin pään paljastamiseksi. Tehdään 0,5- 1 cm poikittainen viilto ja extensor-jänne vedetään pitkittäisesti keskiviivalla. Fluoroskooppisen ohjauksen alla asetimme 1,0 mm: n ohjausjohdon ranteen pitkittäis -akselille. Opasjohdan kärki tylsistyi aivokuoren tunkeutumisen välttämiseksi ja liukumisen helpottamiseksi medullaarin kanavan sisällä. Kun opaswire -sijainti määritettiin fluoroskooppisesti, subkondraalinen luolevy vedettiin käyttämällä vain ontto porausbittiä. Asianmukainen ruuvin pituus laskettiin preoperatiivisista kuvista. Useimmissa metakarpalimurtumissa, lukuun ottamatta viidennen metakarpalia, käytämme halkaisijaltaan 3,0 mm: n ruuvia. Käytimme Autofix-päättömiä onttoruuveja (Little Bone Innovations, Morrisville, PA). 3,0 mm: n ruuvin suurin käyttökelpoinen pituus on 40 mm. Tämä on lyhyempi kuin metakarpalin luun keskimääräinen pituus (noin 6,0 cm), mutta riittävän kauan medullaan ketjujen kiinnittämiseksi ruuvin turvallisen kiinnittymisen saamiseksi. Viidennen metakarpalin medullaarisen ontelon halkaisija on yleensä suuri, ja tässä käytimme 4,0 mm: n ruuvia, joiden enimmäishalkaisija oli jopa 50 mm. Menettelyn lopussa varmistamme, että kaudaalinen lanka on haudattu kokonaan rustolinjan alle. Sitä vastoin on tärkeää välttää proteesin implantointia liian syvästi, etenkin kaulamurtumien tapauksessa.
Kuva 14 A: ssa tyypillinen kaulamurtuma ei ole kovettu ja pää vaatii minimaalista syvyyttä, koska B -aivokuori puristetaan
Kirurginen lähestymistapa proksimaalisen falanksin poikittaiseen murtumaan oli samanlainen (kuva 15). Teimme 0,5 cm: n poikittaisen viillon proksimaalisen phalanxin päähän taivuttaen maksimaalisesti proksimaalisen interfalangeaalisen nivelen. Jänteet erotettiin ja vedettiin pitkittäisesti proksimaalisen phalanxin pään paljastamiseksi. Useimmissa proksimaalisen phalanx -murtumien osalta käytämme 2,5 mm: n ruuvia, mutta suuremmille phalangeille käytämme 3,0 mm: n ruuvia. Nykyisen 2,5 mm: n CHS: n enimmäispituus on 30 mm. Olemme varovaisia, ettet tiukasta ruuvit liikaa. Koska ruuvit ovat itseporaavia ja itse napauttavia, ne saattavat tunkeutua phalanxin pohjaan vähäisellä vastustuskyvyllä. Samankaltaista tekniikkaa käytettiin Midphalangeal Phalangeal -murtumiin, viilto alkoi Midfalangeal Phalanxin kärjestä ruuvien taaksepäin sijoittamisen sallimiseksi.
Kuva 15 Operatiivinen näkymä poikittaisesta phalanx-tapauksesta.AA 1 mm: n opasjohto asetettiin pienen poikittaisen viillon läpi proksimaalisen phalanx.b: n pitkittäis-akselilla. Opasjohto oli asetettu sallimaan minkä tahansa kiertokyvyn sijoittamisen ja korjauksen korjaamisen. Phalangien tietyn muodon vuoksi puristus voi johtaa metakarpalin aivokuoren erottamiseen. (Sama potilas kuin kuvassa 8)
Mähdytetty murtumat: Tukematta puristamaton puristus CHS: n asettamisen aikana voi johtaa metakarpaalien ja phalangien lyhentymiseen (kuva 16). Siksi huolimatta siitä, että CHS: n käyttö on periaatteessa kielletty tällaisissa tapauksissa, olemme löytäneet ratkaisun kahteen yleisimpiin skenaarioihin, joita kohtaamme.
Kuva 16 AC Jos murtumaa ei tueta, ruuvien kiristäminen johtaa murtuman romahtamiseen huolimatta täydellisestä pelkistyksestä.D Tyypillisiä esimerkkejä kirjoittajien sarjoista, jotka vastaavat maksimaalista lyhenemistä (5 mm). Punainen viiva vastaa metakarpalin linjaa.
Subetacarpal -murtumien osalta käytämme modifioitua tekniikkaa, joka perustuu arkkitehtuurikonseptiin, ts. Kehyksen tukemiseen tai vahvistamiseen käytettyihin rakenteellisiin elementteihin vastustamalla pitkittäiskangistusta ja siten tukemaan sitä). Muodostamalla Y-muodon kahdella ruuvilla, metakarpalin pää ei romahta; Nimeimme tämän Y-muotoiseksi ahdin. Kuten edellisessä menetelmässä, asetetaan 1,0 mm pitkittäinen opasjohto, jossa on tylsä kärki. Ylläpitäen samalla metakarpalin oikeaa pituutta, toinen opasjohto asetetaan, mutta kulmassa ensimmäiseen ohjausjohtoon muodostaen siten kolmionmuotoisen rakenteen. Molempia opasjohtoja laajennettiin ohjatulla ulottuvuudella medulla -laajentamiseksi. Aksiaalisten ja vinojen ruuveilla käytämme yleensä vastaavasti 3,0 mm ja 2,5 mm: n halkaisijaltaan. Aksiaaliruuvi asetetaan ensin, kunnes kaudaalinen lanka on tasainen ruston kanssa. Sitten asetetaan sopivan pituuden offset -ruuvi. Koska kahden ruuvin medullaarisessa kanavassa ei ole tarpeeksi tilaa, vinojen ruuvien pituus on laskettava huolellisesti, ja aksiaaliruuvit on kiinnitettävä vain aksiaaliruuveihin, kun ne on haudattu riittävästi metakarpaliin riittävän vakauden varmistamiseksi ilman ruuvien ennustamista. Ensimmäinen ruuvi etenee sitten eteenpäin, kunnes se on täysin haudattu. Tämä välttää metakarpalin ja pään romahtamisen aksiaaliset lyhentymisen, joka voidaan estää vinoilla ruuveilla. Suoritamme usein fluoroskooppisia tutkimuksia varmistaaksemme, että romahtamista ei tapahdu ja että ruuvit on lukittu medullaariseen kanavaan (kuva 17).
Kuva 17 AC Y-Crack -tekniikka
Kun myynninedöinti vaikutti selkäkuoreen proksimaalisen phalanxin pohjassa, suunnittelimme modifioidun menetelmän; Me nimitimme sen aksiaaliksi, koska ruuvi toimii palkkina phalanxissa. Proksimaalisen phalanxin nollaamisen jälkeen aksiaaliohjain johdin vietiin medullaariseen kanavaan mahdollisimman selkärankaan. Sitten phalanxin (2,5 tai 3,0 mm) kokonaispituus on hiukan lyhyempi kuin sen, kunnes sen etupää kohtaa subkondraalilevyn phalanxin pohjassa. Tässä vaiheessa ruuvin kaudaaliset kierteet lukittuvat medullaariseen kanavaan, mikä toimii siten sisäisenä tukena ja kiinnittämällä phalanxin pohjaa. Nivelten tunkeutumisen estämiseksi tarvitaan useita fluoroskooppisia tutkimuksia (kuva 18). Murtumiskuviosta riippuen voidaan tarvita muita sisäisten kiinnityslaitteiden ruuveja tai yhdistelmiä (kuva 19).
Kuva 19: Eri kiinnitysmenetelmät potilailla, joilla on murskausvammoja. Renkaan sormen subbarpaal-murtuman vakava makeinen submetacarpaal-murtuma, jossa keskisormen pohjan yhdistelmäpoisto (keltainen nuoli, joka osoittaa etusormen pinta-alaan. Läppää käytettiin pehmytkudoksen peittoon.c-röntgenkuvat 4 kuukauden kohdalla. Pienen sormen metakarpaalinen luu parani. Jotkut muualla muodostetut luusiskyt osoittavat toissijaisen murtuman paranemisen.D vuosi onnettomuuden jälkeen läppä poistettiin; Vaikka oireettomana, ruuvi poistettiin renkaan sormen metakarpaalista nivelten sisäisen tunkeutumisen vuoksi. Jokaisesta sormesta saatiin hyviä tuloksia (≥240 ° TAM) viimeisellä vierailulla. Keskisormen metakarpophalangeal -nivelen muuttujat olivat ilmeisiä 18 kuukauden kohdalla.
Kuva 20 etusormen murtuma nivelten sisäisellä laajennuksella (nuolella), joka muutettiin yksinkertaisemmaksi murtumaksi b: n väliaikaisen kiinnittämisen väliaikaisella kiinnittämisellä, joka loi vakaan pohjan, johon tukeva pitkittäisruuvi lisättiin kiinnitysten jälkeen, kun rakenne arvioitiin. perusruuvit)
Kuvio 21 potilaan A takaosan ortostaattiset ja B-sivuttaiset röntgenkuvat. Potilaan kolme poikittaista murtumaa (nuolissa) käsiteltiin 2,5 mm: n kanyloiduilla ruuveilla. Merkittäviä muutoksia interfalangeaalisissa nivelissä ei ollut ilmeistä kahden vuoden kuluttua
Viestin aika: Syyskuu 18-2024
