Kirurgiset potilas- ja paikkavirheet ovat vakavia ja ehkäistäviä. Terveydenhuollon organisaatioiden akkreditointikomission mukaan tällaisia virheitä voidaan tehdä jopa 41 prosentilla ortopedisista/lasten leikkauksista. Selkärangan leikkauksessa kirurginen paikkavirhe tapahtuu, kun selkärangan segmentti tai lateralisaatio on väärä. Sen lisäksi, että segmenttivirheet eivät pysty ratkaisemaan potilaan oireita ja patologiaa, se voi johtaa uusiin lääketieteellisiin ongelmiin, kuten kiihdytettyyn levyn rappeutumiseen tai selkärangan epävakaisiin muuten oireettomissa tai normaaleissa segmenteissä.
Selkärangan leikkauksen segmenttivirheisiin liittyy myös juridisia kysymyksiä, ja yleisöllä, valtion virastoilla, sairaaloilla ja kirurgien yhteiskunnilla ei ole suvaitsevaisuutta tällaisiin virheisiin. Monet selkärangan leikkaukset, kuten diskektoomia, fuusio, laminektomian dekompressio ja kyphoplastia, suoritetaan takaosan lähestymistavalla, ja oikea sijainti on tärkeää. Nykyisestä kuvantamistekniikasta huolimatta segmenttivirheitä esiintyy edelleen, ja esiintyvyysaste vaihtelee välillä 0,032% - 15% kirjallisuudessa. Ei ole johtopäätöksiä siitä, mikä lokalisointimenetelmä on tarkin.
USA: n Mount Sinai School of Medicine Schoolin ortopedisen kirurgian laitoksen tutkijat suorittivat online -kyselylomakkeen tutkimuksen, jonka mukaan suurin osa selkärangan kirurgeista käyttää vain muutamia lokalisointimenetelmiä ja että tavanomaisten virheen syiden selventäminen voi olla tehokasta vähentämällä kirurgisia segmenttivirheitä, jotka julkaistiin toukokuussa 2014 Spine J. Tutkimus tehtiin sähköpostitse linkillä Pohjois -Amerikan selkärangan jäsenille (mukaan lukien ortopediset kirurgit ja neurokirurgit) lähetetylle kyselylomakkeelle. Kysely lähetettiin vain kerran, kuten Pohjois -Amerikan selkärangan yhdistys suositteli. Yhteensä 2338 lääkäriä sai sen, 532 avasi linkin ja 173 (7,4% vastausprosentti) täytti kyselylomakkeen. Seitsemänkymmentäkaksi prosenttia täydentäjistä oli ortopedisia kirurgeja, 28% neurokirurgit ja 73% selkärangan lääkäreitä koulutuksessa.
Kysely koostui yhteensä 8 kysymyksestä (kuva 1), joka kattoi yleisimmin käytetyt lokalisointimenetelmät (sekä anatomiset maamerkit ja kuvantamisen lokalisaatio), kirurgisten segmenttivirheiden esiintyvyydestä ja paikallis- ja segmenttivirheiden välisestä yhteydestä. Kyselylomaketta ei testattu tai validoitu. Kysely sallii useita vastausvalintoja.
Kuva 1 Kahdeksan kysymystä kyselylomakkeesta. Tulokset osoittivat, että intraoperatiivinen fluoroskopia oli yleisimmin käytetty lokalisointimenetelmä rintakehän takaosan ja lannerangan leikkaukseen (vastaavasti 89% ja 86%), mitä seurasi röntgenkuvat (vastaavasti 54% ja 58%). 76 lääkäriä päätti käyttää molempien lokalisointimenetelmien yhdistelmää. Spinous -prosessit ja vastaavat peilit olivat yleisimmin käytettyjä anatomisia maamerkkejä rinta- ja lannerangan leikkaukseen (67% ja 59%), mitä seurasivat sponsiset prosessit (49% ja 52%) (kuva 2). 68% lääkäreistä myönsi, että he olivat tehneet segmenttisiä lokalisointivirheitä käytännössään, joista osa korjattiin intraoperatiivisesti (kuva 3).
Kuva 2 Käytetyt kuvantaminen ja anatomiset maamerkkien lokalisointimenetelmät.
Kuva 3 Kirurgisten segmenttivirheiden lääkäri ja intraoperatiivinen korjaus.
Lokalisaatiovirheitä varten 56% näistä lääkäreistä käytti preoperatiivisia röntgenkuvia ja 44%: lla operatiivista fluoroskopiaa. Preoperatiivisten paikannusvirheiden tavanomaiset syyt olivat tunnettujen vertailupisteen visualisoimisen epäonnistuminen (esim. Sakraalista selkärankaa ei sisällytetty MRI: hen), anatomisiin variaatioihin (lannerangan siirtämät nikamat tai 13-juuret) ja segmenttiset epäselvyydet potilaan fyysisen olosuhteen (suboptimaaliset röntgenäytön näytön) vuoksi). Intraoperatiivisten paikannusvirheiden yleisiin syihin sisältyy riittämätön viestintä fluoroskopistin kanssa, sijoittamisen epäonnistuminen paikannuksen jälkeen (paikannusneulan liikkuminen fluoroskopian jälkeen) ja väärät vertailupisteet paikannuksen aikana (lannerangan 3/4 kylkiluista alas) (kuva 4).
Kuva 4 Syyt preoperatiivisiin ja intraoperatiivisiin lokalisointivirheisiin.
Yllä olevat tulokset osoittavat, että vaikka lokalisointimenetelmiä on monia, suurin osa kirurgista käyttää vain muutamia niistä. Vaikka kirurgiset segmenttivirheet ovat harvinaisia, ihannetapauksessa ne eivät ole. Näitä virheitä ei ole tavanomainen tapa; Ajan ottaminen paikannusvirheiden sijoittamisen ja tavanomaisten syiden tunnistamiseen voi kuitenkin auttaa vähentämään kirurgisten segmenttivirheiden esiintyvyyttä rintakehän selkärangan selkärangassa.
Viestin aika: heinäkuu-24-2024
