Kirurgisen potilaan ja paikan virheet ovat vakavia ja estettävissä. Terveydenhuollon organisaatioiden akkreditointikomitean mukaan tällaisia virheitä voidaan tehdä jopa 41 prosentissa ortopedisista/lastenleikkauksista. Selkärangan leikkauksessa leikkauskohdan virhe tapahtuu, kun nikamasegmentti tai lateralisaatio on virheellinen. Sen lisäksi, että segmenttivirheet eivät pysty käsittelemään potilaan oireita ja patologiaa, ne voivat johtaa uusiin lääketieteellisiin ongelmiin, kuten kiihtyvään välilevyn rappeutumiseen tai selkärangan epävakauteen muuten oireettomissa tai normaaleissa osissa.
Segmenttivirheisiin liittyy myös oikeudellisia ongelmia selkärangan leikkauksissa, ja yleisö, valtion virastot, sairaalat ja kirurgien yhteisöt eivät siedä tällaisia virheitä. Monet selkärangan leikkaukset, kuten discectomy, fuusio, laminectomy dekompressio ja kyphoplasty, suoritetaan käyttämällä posteriorista lähestymistapaa, ja oikea asento on tärkeää. Nykyisestä kuvantamistekniikasta huolimatta segmenttivirheitä esiintyy edelleen, ja kirjallisuudessa raportoitu ilmaantuvuus vaihtelee 0,032 %:sta 15 %:iin. Ei ole johtopäätöstä siitä, mikä lokalisointimenetelmä on tarkin.
Mount Sinai School of Medicine, USA:n ortopedisen kirurgian laitoksen tutkijat suorittivat online-kyselytutkimuksen, jonka mukaan valtaosa selkäkirurgeista käyttää vain muutamia paikantamismenetelmiä ja että virheiden tavanomaisten syiden selvittäminen voi olla tehokasta leikkaussegmenttivirheiden vähentäminen Spine J:ssä toukokuussa 2014 julkaistussa artikkelissa. Tutkimus suoritettiin sähköpostitse lähetetyllä kyselylomakkeella. Tutkimus suoritettiin käyttämällä sähköpostitse lähetettyä linkkiä kyselyyn, joka lähetettiin North American Spine Societyn jäsenille (mukaan lukien ortopediset ja neurokirurgit). Kyselylomake lähetettiin vain kerran, kuten North American Spine Society suosittelee. Kaikkiaan 2338 lääkäriä sai sen, 532 avasi linkin ja 173 (vastausprosentti 7,4) täytti kyselyn. 72 prosenttia valmistuneista oli ortopedeja, 28 prosenttia neurokirurgeja ja 73 prosenttia koulutuksessa olevia selkälääkäreitä.
Kyselylomake koostui yhteensä 8 kysymyksestä (kuva 1), jotka käsittelivät yleisimmin käytetyt lokalisointimenetelmät (sekä anatomiset maamerkit että kuvantamispaikannus), kirurgisten segmenttivirheiden esiintyvyyttä sekä lokalisointimenetelmien ja segmenttivirheiden välistä yhteyttä. Kyselyä ei ollut pilottitestattu tai validoitu. Kyselylomakkeessa on useita vastausvaihtoehtoja.
Kuva 1 Kahdeksan kysymystä kyselystä. Tulokset osoittivat, että leikkauksensisäinen fluoroskopia oli yleisimmin käytetty paikantamismenetelmä takarinta- ja lannerangan leikkauksissa (vastaavasti 89 % ja 86 %), jota seurasivat röntgenkuvat (54 % ja 58 %). 76 lääkäriä valitsi paikantamiseen molempien menetelmien yhdistelmän. Rinta- ja lannerangan leikkauksissa yleisimmin käytetyt anatomiset maamerkit (67 % ja 59 %) olivat selkäranka ja niitä vastaavat pedikleet, jota seurasivat selkärangat (49 % ja 52 %) (kuva 2). 68 % lääkäreistä myönsi tehneensä toiminnassaan segmentaalisia lokalisointivirheitä, joista osa korjattiin leikkauksen aikana (kuva 3).
Kuva 2 Käytetyt kuvantamis- ja anatomisten maamerkkien paikannusmenetelmät.
Kuva 3 Lääkäri ja leikkaussegmenttivirheiden korjaus.
Lokalisointivirheisiin 56 % näistä lääkäreistä käytti ennen leikkausta röntgenkuvia ja 44 % intraoperatiivista fluoroskopiaa. Tavallisia syitä preoperatiivisiin paikannusvirheisiin olivat tunnetun referenssipisteen visualisoinnin epäonnistuminen (esim. ristiselkärankaa ei sisällytetty magneettikuvaukseen), anatomiset vaihtelut (lantioluun siirtyneet nikamat tai 13-juuren kylkiluita) ja potilaan fyysisestä olosuhteista johtuvat segmenttien epäselvyydet. kunto (alioptimaalinen röntgennäyttö). Yleisiä intraoperatiivisten paikannusvirheiden syitä ovat puutteellinen kommunikointi fluoroskopistin kanssa, epäonnistuminen uudelleenasennossa paikantamisen jälkeen (asemointineulan liike fluoroskopian jälkeen) ja virheelliset vertailupisteet asennon aikana (lanne 3/4 kylkiluista alaspäin) (kuva 4).
Kuva 4 Preoperatiivisten ja intraoperatiivisten lokalisointivirheiden syyt.
Yllä olevat tulokset osoittavat, että vaikka paikantamismenetelmiä on monia, valtaosa kirurgeista käyttää vain muutamia niistä. Vaikka kirurgiset segmenttivirheet ovat harvinaisia, ihannetapauksessa niitä ei ole. Ei ole olemassa tavallista tapaa poistaa näitä virheitä; kuitenkin, jos käytät aikaa paikannukseen ja paikannusvirheiden tavanomaisten syiden tunnistamiseen, voidaan vähentää kirurgisten segmenttivirheiden ilmaantuvuutta rinta- ja kooltaan selkärangassa.
Postitusaika: 24.7.2024
