Murtuman jälkeen luu ja ympäröivät kudokset ovat vaurioituneita, ja vaurion asteen mukaan on olemassa erilaisia hoitoperiaatteita ja menetelmiä. Ennen kaikkien murtumien käsittelyä on välttämätöntä määrittää vamman laajuus.
Pehmytkudosvammat
I. luokittelu
Suljetut murtumat
Pehmeä kudosvammat luokitellaan lievästä vakavaan, yleensä käyttämällä Tscherne -menetelmää (kuva 1)
Luokka0 vamma: vähäinen pehmytkudosvamma
Luokan 1 vamma: murtumiskohdan peittävän pehmytkudoksen pinnallinen hankaus tai rangaistus
Luokan2 vamma: merkittävä lihasten pistorasutus tai saastunut ihonpaita tai molemmat
Luokan3 vamma: Vakava pehmytkudoksen vaurio, jolla on vaikea siirtymä, murskaus, osasto -oireyhtymä tai verisuonivaurio
Kuva 1 ： Tscherne -luokitus
Avoin murtuma
Koska murtuma on kommunikoiva ulkomaailmaan, pehmytkudoksen vaurioiden aste liittyy raajan kokeman energian määrään trauman aikana, ja gustilo -luokitusta käytetään yleensä (kuva 2)
Kuva 2 ： Gustiloclassification
Tyyppi I: Puhdas haavan pituus <1 cm, pienet lihasvauriot, ei selvää periosteaalisen kuorintatyypin II: Haavan pituus> 1 cm, ei selvää pehmytkudoksen vaurioita, läpän muodostumista tai avulsiovaurioita
Tyyppi III: Haavaalue sisältää ihon, lihaksen, periosteumin ja luun, laajemmalla traumalla, mukaan lukien erityiset ampumahaavat ja maatilan vammat
Tyyppi IIIA: Syvän pehmytkudoksen leesioiden laajalle levinnyt saastuminen ja/tai läsnäolo, pehmytkudokset, joilla on riittävä luun ja neurovaskulaaristen rakenteiden peittävyys
Tyyppi IIIB: Laajalla pehmytkudoksen vaurioilla tarvitaan pyörimis- tai vapaiden lihasmetastaaseja hoidon aikana peiton saavuttamiseksi
Tyyppi IIIC: Avoimet murtumat, joissa on verisuonivaurioita, jotka vaativat manuaalista korjausta Gustilo -luokitusta, pyrkivät vähitellen huonommiksi ajan myötä, kun korjausvahinkojen muutokset on havaittu.
II.Jururyn johto
Haavan paraneminen vaatii hapettumista, solumekanismien aktivointia, haavojen puhdistamista, jotka eivät ole saastuneita ja nekroottisia kudoksia. Parannuksen päävaihetta on neljä: hyytyminen (minuutteja); tulehduksellinen vaihe (tuntia); rakeistuksen kudoksen vaihe (päivämäärä); Arpikudoksen muodostumisaika (viikot).
Hoidon lavastus
Akuutti vaihe:haavan kastelu, poisto, luun rekonstruointi ja liikealueen palautuminen
(1) Arvioi pehmytkudoksen vaurion ja niihin liittyvien neurovaskulaaristen vaurioiden laajuus
(2) Käytä suurta määrää isotonista nestettä leikkaushuoneessa kasteluun nekroottisen kudoksen ja vieraiden kappaleiden poistamiseksi
(3) Poistuminen suoritetaan 24 ~ 48 tunnin välein kaikkien vieraiden kappaleiden ja nekroottisten kudosten poistamiseksi haavasta, kunnes haava voidaan sulkea tai kokonaan peitetty (4) Avoin haava pidennetään asianmukaisesti, syvä kudos altistuu täysin, ja tehokas arviointi ja purkaminen suoritetaan.
(5) vapaa murtuman pää vedetään haavaan; Pieni deaktivoitu aivokuori poistetaan luuytimen ontelon tutkimiseksi ja puhdistamiseksi
Jälleenrakentaminen:Käsittely trauman jatkojen kanssa (viivästynyt liitto, ei -yhdistyminen, epämuodostumat, infektio)
Toipilasaika:Potilaan psykologinen, sosiaalinen ja ammatillinen regressio
Haavan sulkemisen ja peittotyyppi
Varhainen haavan sulkeminen tai peitto (3 ~ 5 päivää) voi saavuttaa tyydyttävät hoitotulokset: (1) ensisijainen sulkeminen
(2) viivästynyt sulkeminen
(3) Toissijainen sulkeminen
(4) Keskikokoisen läpänsiirto
(5) Vapaaehtoinen läppä (viereinen digitaalinen läppä)
(6) Vaskulaarinen pedikkeen läppä (Gastrocnemius -läppä)
(7) vapaa läppä (kuva 3)
Kuva 3 ： Osittaiset näkymät ilmaisista siirroista tarjotaan usein
Luuvaurio
I.Fraktuurilinjan suunta
Poikittainen: Jännityksen aiheuttaman poikittaisen murtuman kuormituskuvio
vinosti: diagonaalimurtumasta johtuva paineen kuormitustila
Spiraali: Vääntömurtuman kuormituskuvio kierren murtuman vuoksi
II.Fraktuurit
Luokittelu murtumien, murtumatyyppien jne. Mukaisesti (kuva 4)
Mähintyneet murtumat ovat murtumia, joissa on vähintään 3 elävää luun fragmenttia, jotka johtuvat yleensä korkean energian vammasta.
Patologinen murtuman murtumaviiva murtuma tapahtuu edellisen taudin luiden heikkenemisen alueella, mukaan lukien: primaarinen luukasvain, luusetastaasit, osteoporoosi, metabolinen luusairaus jne.
Epätäydelliset murtumat eivät hajoa erillisiksi luupaloiksi
Segmenttimurtumat distaalisilla, keskimmäisillä ja proksimaalisilla murtumisfragmenteilla. Keskimmäiseen segmenttiin vaikuttaa verenkierto, yleensä korkean energian vaurion seurauksena, ja pehmytkudoksen irrottaminen luusta aiheuttaen luun paranemisongelmia.
Murtumat, joissa on luuvikoja, avoimia murtumia luufragmentteilla tai trauma-inaktiivisilla murtumilla, jotka on puhdistettava, tai vakavia haihtuneita murtumia, jotka johtavat luun vikoihin.
Murtumat perhonen luufragmentit ovat samanlaisia kuin segmenttiset murtumat siinä mielessä, että niihin ei liity koko luun poikkileikkausta ja ovat yleensä seurausta taivutusväkivallasta.
Stressimurtumat johtuvat toistuvista kuormista ja niitä esiintyy usein kalsaneuksessa ja sääriluun.
Avulsiomurtumat aiheuttavat luun lisäyspistettä murtuman, kun jänne tai nivelside venytetään.
Kompressiomurtumat ovat murtumia, joissa luufragmentit puristetaan, yleensä aksiaalikuormilla.
Kuva 4: Murtumien luokittelu
III.Faktorit, jotka vaikuttavat murtumien paranemiseen
Biologiset tekijät: Ikä, metabolinen luusairaus, taustalla oleva sairaus, funktionaalinen taso, ravitsemustila, neurologinen toiminta, verisuonivauriot, hormonit, kasvutekijät, pehmytkudoksen kapselin terveystila, steriliteetti (avoin murtuma), tupakointi, lääkitys, paikallinen patologia, traumaattinen energiataso, luutyyppi, luuvirheiden aste, mekaaninen rakenne, traumaatiotaso, traumaatio, traumaatti, traumaatiotaso, joka on luu, energia, luuvian aste.
Iv. Hoidon muodot
Ei-kirurginen hoito on tarkoitettu potilaille, joilla on vähän energiaa koskevia vammoja tai jotka ovat toimimattomia systeemisten tai paikallisten tekijöiden vuoksi.
Vähennys: veto raajan pitkällä akselilla, murtuman erottelu.
Aivojen kiinnitys murtuman molemmissa päissä uudelleen: pelkistetyn luun kiinnitys ulkoisen kiinnittymisen kautta, mukaan lukien kolmen pisteen kiinnitystekniikka.
Putkimainen luun jatkuva kompression kiinnitystekniikan veto: tapa pelkistämiselle, mukaan lukien ihon veto, luun veto.
Kirurginen hoito
(1) Ulkoinen kiinnitys soveltuu avoimiin murtumiin, suljettuihin murtumiin, joissa on vaikea pehmytkudoksen trauma ja murtumat, joihin liittyy infektio (kuva 5)
Kuva 5: Ulkoinen kiinnitysmenettely
(2) Sisäinen kiinnitys voidaan soveltaa muun tyyppisiin murtumiin ja noudattaa AO -periaatetta (taulukko 1)
Taulukko 1: AO: n kehitys murtumahoidossa
Infracture Fragmentit vaativat pakkauksen kiinnittämistä, mukaan lukien staattinen puristus (puristusruuvit), dynaaminen puristus (ei-lukitsemattomat intramedullaariset kynsit), halkeamisen (liukuminen sisäisen esineen ja luun välillä) ja siltojen kiinnitys (sisäinen materiaali, joka ulottuu alueelle)
(4) Epäsuora alennus:
Vetotekniikka toteutetaan murtuma -alueella fragmentin vähentämiseksi pehmytkudoksen jännityksen kautta, ja vetovoima johdetaan reisiluun vetolaitteesta, ulkoisesta kiinnittimestä, AO -niveljännityslaitteesta tai lamina -avaajasta.
V. Hoidon asettaminen
Murtumien paranemisen biokemiallisen prosessin mukaan se on jaettu neljään vaiheeseen (taulukko 2). Samanaikaisesti yhdessä biokemiallisen prosessin kanssa murtuman hoito on jaettu kolmeen vaiheeseen, mikä edistää biokemiallisen prosessin ja murtuman paranemista (kuva 6).
Taulukko 2: Murtuman paranemisen elämän kurssi
Kuva 6: Kaavio murtumien paranemisesta hiirissä
Tulehduksellinen vaihe
Murtumiskohdasta ja ympäröivistä pehmytkudoksista peräisin oleva verenvuoto muodostaa hematooman, fibrovaskulaarinen kudos muodostuu murtuneessa päässä, ja osteoblastit ja fibroblastit alkavat lisääntyä.
Seisokit
Alkuperäinen kallusvaste tapahtuu 2 viikon kuluessa rustoluuran muodostuessa, jota seuraa kalluksen muodostuminen endokondraalisen luutumisen kautta, ja kaikki murtuman paranemisen erityiset muodot liittyvät hoitomuotoon.
Rajoitus
Korjausprosessin aikana muodostettu punottu luu korvataan lamelliluulla, ja medullaarinen ontelo on uudelleenmuodostettu murtuman korjauksen loppuun saattamisen merkitsemiseksi.
Komplikaatio
Viivästynyt liitto ilmenee pääasiassa murtuma, joka ei parane odotetussa aikataulussa, mutta sillä on silti jonkin verran biologista toimintaa, ja viivästyneen liiton syyt ovat vaihtelevia, jotka liittyvät murtuman paranemiseen vaikuttaviin tekijöihin.
Unioni ilmenee murtumana ilman todisteita kliinisestä tai radiologisesta paranemisesta, ja tärkeimmät toteutukset ovat:
(1) Atrofinen ammattiliitto, joka johtuu vaskularisaatiosta ja biologisen paranemiskyvyn puuttumisesta, ilmenee tyypillisesti luun rikkoutuneen pään stenoosina ja ilman verisuonia, ja hoitoprosessi vaatii paikallisen biologisen aktiivisuuden stimulaatiota (luusiirte tai luun aivokuoren resektio ja luun kuljetus).
(2) Hypertrofisella unioniolla on siirtymävaskularisaatio ja biologinen kyky, mutta puuttuu mekaaninen stabiilisuus, joka ilmenee tyypillisesti murtuman rikkoutuneen pään ylikuormuutena, ja käsittelyn on parannettava mekaanista stabiilisuutta (luulevy ja ruuvien kiinnitys).
(3) Dystrofisella yhdistyksellä on riittävä verenkierto, mutta kalluksen muodostumista ei ole melkein mitään, ja murtuman vähentäminen on suoritettava uudelleen murtuman rikkoutuneen päätyjen vähentämisen riittämättömän siirtymisen ja vähentämisen vuoksi.
(4) Kroonisen infektion tartuntayhdistyksen tartunta -ammattiliittojen tulisi ensin poistaa infektiokeskeisyys ja edistää sitten murtumien paranemista. Luuinfektio Osteomyeliitti on luun ja luu -infektion sairaus, joka voi olla avoimien haavojen suoraa infektiota tai patogeenisiä infektioita verenkiertoreittien kautta, ja tartunnan saaneet mikro -organismit ja patogeenit on välttämätöntä tunnistaa ennen hoitoa.
Kompleksille alueelliselle kipuoireyhtymälle on ominaista kipu, hyperestesia, raajojen allergiat, epäsäännöllinen paikallinen verenvirtaus, hikoilu ja turvotus, mukaan lukien autonomisen hermoston poikkeavuudet. Se tapahtuu yleensä trauman ja leikkauksen jälkeen, ja se havaitaan ja hoidetaan varhain, tarvittaessa sympaattisella hermostolla.
• Heterotooppinen luutuminen (HO) on yleinen trauman tai leikkauksen jälkeen, ja se on yleisempi kyynärpäässä, lonkassa ja reidessä ja oraaliset bisfosfonaatit voivat estää luun mineralisaatiota oireenmukaisen alkamisen jälkeen.
• Paine periofysaalisessa osastossa nousee tietylle tasolle, heikentäen sisäistä perfuusiota.
• Neurovaskulaariset vauriot ovat erilaisia neurovaskulaaristen vaurioiden syitä erilaisten anatomisten sijaintien vuoksi.
• Avaskulaarinen nekroosi esiintyy riittämättömien verenkiertojen alueilla, erityisesti katso vamma ja anatominen sijainti jne., Ja peruuttamattomia vaurioita tapahtuu.
Viestin aika: DEC-31-2024
