46%: iin kierto -nilkan murtumista liittyy takaosan malleolaaristen murtumien kanssa. Posterolateraalinen lähestymistapa takaosan malleoluksen suoraa visualisointia ja kiinnittämistä varten on yleisesti käytetty kirurginen tekniikka, joka tarjoaa parempia biomekaanisia etuja verrattuna suljettuun pelkistykseen ja anteroposterioriruuvien kiinnittymiseen. Kuitenkin suuremmille takaosan malleolaaristen murtumafragmenttien tai takaosan malleolaaristen murtumien kanssa, joihin liittyy mediaalisen malleoluksen takaosa, posteromediaalinen lähestymistapa tarjoaa paremman kirurgisen kuvan.
Takamalleoluksen altistumisalueen, neurovaskulaarisen kimpun jännityksen ja viillon ja neurovaskulaarisen kimpun välisen etäisyyden vertaamiseksi kolmen erilaisen posteromediaalisen lähestymistavan välillä tutkijat suorittivat cadaverisen tutkimuksen. Tulokset julkaistiin äskettäin FAS -lehdessä. Tulokset on tiivistetty seuraavasti:
Tällä hetkellä on kolme tärkeintä posteromediaalista lähestymistapaa takaosan malleoluksen paljastamiseksi:
1. Mediaalinen posteromediaalinen lähestymistapa (MEPM): Tämä lähestymistapa tulee mediaalisen malleoluksen takaosan ja takaluonteen jänteen takaosan reunan väliin (kuvio 1 näyttää Tibialis -takajänteen).
2. Modifioitu posteromediaalinen lähestymistapa (MOPM): Tämä lähestymistapa tulee Tibialis -takajänteen ja Flexor Digitorum longus -jänteen väliin (kuvio 1 näyttää Tibialis -takaosan jänteen ja kuvio 2 näyttää Flexor Digitorum longus -jänteen).
3.
Neurovaskulaarisen kimpun jännityksen suhteen PM -lähestymistavalla on pienempi jännitys 6,18N verrattuna MEPM- ja MOPM -lähestymistapoihin, mikä osoittaa neurovaskulaarisen nipun intraoperatiivisen vetovaurion pienemmän todennäköisyyden.
Taka -malleoluksen altistumisalueen suhteen PM -lähestymistapa tarjoaa myös suuremman altistumisen, mikä mahdollistaa takaosan malleoluksen näkyvyyden 71%. Vertailun vuoksi MEPM- ja MOPM -lähestymistavat mahdollistavat vastaavasti 48,5% ja 57%: n altistumisen malleoluksen.
● Kaavio kuvaa takaosan malleoluksen valotusaluetta kolmelle lähestymistavalle. AB edustaa takaosan malleoluksen kokonaisaluetta, CD edustaa paljastettua aluetta ja CD/AB on valotussuhde. Ylhäältä alaspäin esitetään altistumisalueet MEPM: lle, MOPM: lle ja PM: lle. On selvää, että PM -lähestymistavalla on suurin altistumisalue.
Viivalan ja neurovaskulaarisen kimpun välisen etäisyyden suhteen PM -lähestymistavalla on myös suurin etäisyys, jonka mitat ovat 25,5 mm. Tämä on suurempi kuin MEPM: n 17,25 mm ja MOPM: n 7,5 mm. Tämä osoittaa, että PM -lähestymistavalla on alhaisin neurovaskulaarisen nippuvaurion todennäköisyys leikkauksen aikana.
● Kaavio näyttää etäisyydet viillon ja neurovaskulaarisen nipun välillä kolmelle lähestymistavalle. Vasemmalta oikealle on kuvattu MEPM-, MOPM- ja PM -lähestymistapojen etäisyydet. On selvää, että PM -lähestymistavalla on suurin etäisyys neurovaskulaarisesta nipusta.
Viestin aika: May-31-2024
