46 %:lla nilkan rotaatiomurtumista esiintyy takakehräksen murtumia. Posterolateraalinen lähestymistapa takakehräksen suoraan visualisointiin ja fiksaatioon on yleisesti käytetty kirurginen tekniikka, ja se tarjoaa parempia biomekaanisia etuja verrattuna suljettuun repositioon ja anteroposterioriseen ruuvifiksaatioon. Suuremmille takakehräksen murtuman paloille tai takakehräksen murtumille, jotka koskevat mediaalisen kehräksen takakollikulusta, posteromediaalinen lähestymistapa tarjoaa kuitenkin paremman kirurgisen kuvan.
Tutkijat suorittivat ruumiinavaustutkimuksen vertaillakseen takakehrän altistusaluetta, neurovaskulaariseen kimppuun kohdistuvaa jännitystä sekä viillon ja neurovaskulaarisen kimpun välistä etäisyyttä kolmessa eri posteromediaalisessa lähestymistavassa. Tulokset julkaistiin äskettäin FAS-lehdessä. Tulokset voidaan esittää seuraavasti:
Tällä hetkellä on olemassa kolme pääasiallista posteromediaalista lähestymistapaa takakehräksen paljastamiseksi:
1. Mediaalinen posteromediaalinen lähestymistapa (mePM): Tämä lähestymistapa tehdään mediaalisen malleoluksen takareunan ja sääriluun takaosan jänteen välistä (kuva 1 näyttää sääriluun takaosan jänteen).
2. Modifioitu posteromediaalinen lähestymistapa (moPM): Tässä lähestymistavassa mennään tibialis posteriorisen jänteen ja flexor digitorum longus -jänteen väliin (kuva 1 esittää tibialis posteriorista jännettä ja kuva 2 esittää flexor digitorum longus -jännettä).
3. Posteromediaalinen lähestymistapa (PM): Tässä lähestymistavassa työnnetään akillesjänteen mediaalisen reunan ja flexor hallucis longus -jänteen väliin (kuva 3 esittää akillesjännettä ja kuva 4 flexor hallucis longus -jännettä).
Neurovaskulaariseen kimppuun kohdistuvan jännityksen osalta PM-lähestymistavalla on alhaisempi jännitys, 6,18 N, verrattuna mePM- ja moPM-lähestymistapoihin, mikä osoittaa neurovaskulaarisen kimpun intraoperatiivisen vetovamman pienemmän todennäköisyyden.
Takakehräksen näkyvyysalueen osalta PM-lähestymistapa tarjoaa myös suuremman näkyvyyden, mahdollistaen 71 %:n näkyvyyden takakehräksestä. Vertailun vuoksi mePM- ja moPM-lähestymistavat mahdollistavat 48,5 %:n ja 57 %:n näkyvyyden takakehräksestä.
● Kaavio havainnollistaa takimmaisen malleoluksen altistusaluetta kolmella lähestymistavalla. AB edustaa takimmaisen malleoluksen kokonaisaltistusaluetta, CD edustaa altistunutta aluetta ja CD/AB on altistussuhde. Ylhäältä alas on esitetty mePM:n, moPM:n ja PM:n altistusalueet. On selvää, että PM-lähestymistavalla on suurin altistusalue.
Viillon ja neurovaskulaarisen kimpun välisen etäisyyden osalta PM-lähestymistavalla on myös pisin etäisyys, 25,5 mm. Tämä on suurempi kuin mePM:n 17,25 mm ja moPM:n 7,5 mm. Tämä osoittaa, että PM-lähestymistavalla on pienin todennäköisyys neurovaskulaarisen kimpun vaurioitumiselle leikkauksen aikana.
● Kaavio näyttää viillon ja neurovaskulaarisen kimpun väliset etäisyydet kolmella lähestymistavalla. Vasemmalta oikealle on esitetty mePM-, moPM- ja PM-lähestymistapojen etäisyydet. On selvää, että PM-lähestymistavalla on pisin etäisyys neurovaskulaarisesta kimpusta.
Julkaisun aika: 31.5.2024
