Yleisimmin käytettyjä kuvantamisparametreja distaalisen radiusmurtuman arvioinnissa ovat tyypillisesti volaarin kallistuskulma (VTA), kyynärluun varianssi ja radiuskorkeus. Kun ymmärryksemme distaalisen radiusluun anatomiasta on syventynyt, on ehdotettu ja sovellettu kliinisessä käytännössä lisäkuvantamisparametreja, kuten anteroposteriorinen etäisyys (APD), pisaranmuotoinen kulma (TDA) ja kapitaatin ja radiusakselin välinen etäisyys (CARD).
Yleisesti käytettyjä kuvantamisparametreja distaalisen radiusmurtuman arvioinnissa ovat: a：VTA；b：APD；c：TDA；d：CARD＂
Useimmat kuvantamisparametrit, kuten värttinäluun korkeus ja kyynärluun varianssi, soveltuvat nivelen ulkopuolisiin distaalisiin radiusmurtumiin. Joidenkin nivelen sisäisten murtumien, kuten Bartonin murtumien, kohdalla perinteiset kuvantamisparametrit eivät kuitenkaan välttämättä pysty tarkasti määrittämään kirurgisia indikaatioita ja antamaan ohjeistusta. Yleisesti uskotaan, että joidenkin nivelen sisäisten murtumien kirurginen indikaatio liittyy läheisesti nivelpinnan irtoamiseen. Nivelen sisäisten murtumien siirtymän arvioimiseksi ulkomaiset tutkijat ovat ehdottaneet uutta mittausparametria: TAD (Tilt After Displacement), ja se raportoitiin ensimmäisen kerran takaosan malleolusmurtumien, joihin liittyy distaalinen sääriluun siirtymä, arvioinnissa.
Sääriluun distaalipäässä, takimmaisen malleolusmurtuman ja telaluulun takaosan sijoiltaanmenon yhteydessä, nivelpinta muodostaa kolme kaarta: Kaari 1 on distaalisen sääriluun etummaisen nivelpinnan, kaari 2 on takimmaisen malleolusfragmentin nivelpinnan ja kaari 3 on telaluuhun huippu. Kun kyseessä on takimmaisen malleolusmurtuman fragmentti ja siihen liittyy telaluulun takaosan sijoiltaanmeno, kaaren 1 muodostaman ympyrän keskipistettä etummaiselle nivelpinnalle merkitään pisteellä T ja kaaren 3 muodostaman ympyrän keskipistettä telaluuhun yläosalle merkitään pisteellä A. Näiden kahden keskipisteen välinen etäisyys on TAD (Tilt After Displacement), ja mitä suurempi siirtymä on, sitä suurempi on TAD-arvo.
Kirurgisena tavoitteena on saavuttaa ATD-arvo (Tilt After Displacement, kallistus siirtymän jälkeen) 0, mikä osoittaa nivelpinnan anatomisen pienenemisen.
Samoin volaarisen Bartonin murtuman tapauksessa:
Osittain siirtyneet nivelpinnan fragmentit muodostavat kaaren 1.
Kuupuoli toimii kaarena 2.
Sädeluun selkäpuoli (normaali luu ilman murtumaa) edustaa kaarta 3.
Kutakin näistä kolmesta kaaresta voidaan pitää ympyröinä. Koska kuufasetti ja volaariluun fragmentti ovat siirtyneet yhdessä, ympyrällä 1 (keltainen) on yhteinen keskipiste ympyrän 2 (valkoinen) kanssa. ACD edustaa etäisyyttä tästä jaetusta keskipisteestä ympyrän 3 keskipisteeseen. Kirurgisena tavoitteena on palauttaa ACD arvoon 0, mikä viittaa anatomiseen repositioon.
Aiemmassa kliinisessä käytännössä on yleisesti hyväksytty, että nivelpinnan porrastus alle 2 mm on pienennyksen standardi. Tässä tutkimuksessa eri kuvantamisparametrien ROC-käyräanalyysi (Receiver Operating Characteristic) osoitti kuitenkin, että ACD:llä oli suurin käyrän alle jäävä pinta-ala (AUC). Käyttämällä ACD:n raja-arvoa 1,02 mm, herkkyys oli 100 % ja spesifisyys 80,95 %. Tämä viittaa siihen, että murtumien pienentämisprosessissa ACD:n pienentäminen 1,02 mm:n tarkkuudelle voi olla järkevämpi kriteeri.
kuin perinteinen standardi, jossa saumapinnan askelma on <2 mm.
ACD:llä näyttää olevan arvokas referenssiarvo samankeskisten nivelten sisäisten murtumien siirtymäasteen arvioinnissa. Kuten aiemmin mainittiin, ACD:tä voidaan käyttää sääriluun yläosan murtumien ja distaalisen radius-murtumien arvioinnissa, mutta sitä voidaan käyttää myös kyynärpään murtumien arviointiin. Tämä tarjoaa kliinisille työntekijöille hyödyllisen työkalun hoitomenetelmien valintaan ja murtumien vähentämisen tulosten arviointiin.
Julkaisun aika: 18.9.2023
