Tällä hetkellä distaalisten säteen murtumien sisäistä kiinnittämistä varten klinikalla käytetään erilaisia anatomisia lukituslevyjärjestelmiä. Nämä sisäiset kiinnitykset tarjoavat paremman ratkaisun joillekin monimutkaisille murtumatyypeille ja laajentavat tietyllä tavalla epävakaiden distaalisten säteen murtumien, etenkin osteoporoosin, leikkauksen indikaatioita. Professori Jupiter Massachusetts General Hospital -sairaalasta ja muista on julkaissut sarjan JBJ: n artikkeleita havainnoistaan distaalisten säteen murtumien ja siihen liittyvien kirurgisten tekniikoiden lukituslevyn kiinnittämisestä. Tässä artikkelissa keskitytään kirurgiseen lähestymistapaan distaalisten säteen murtumien kiinnittämiseen tiettyjen murtumislohkon sisäiseen kiinnittymiseen.
Kirurgiset tekniikat
Kolmen pylvään teoria, joka perustuu distaalisen ulnar-säteen biomekaanisiin ja anatomisiin ominaisuuksiin, on perusta 2,4 mm: n levyjärjestelmän kehittämiselle ja kliiniselle levitykselle. Kolmen sarakkeen jako on esitetty kuvassa 1.
Kuva 1 Distaalisesta ulnar-säteen kolmen syklän teoriasta.
Sivusuuntainen pylväs on distaalisen säteen sivuttaispuoli, mukaan lukien navicular fossa ja säteittäinen tuberositeetti, joka tukee radiaalipuolella olevia karpaaliruntoja ja on joidenkin ranteen stabiloivien nivelsiteiden alkuperä.
Keskimmäinen pylväs on distaalisen säteen mediaalinen puoli ja sisältää lunaatti fossa (liittyy lunaattiin) ja sigmoidisen loven (liittyy distaaliseen ulnaan) nivelpinnalla. Normaalisti ladattu kuorma lunat -fossa välitetään säteen kautta Lunate Fossa -sovelluksen kautta. Ulnar-sivuttaispylväs, joka sisältää distaalisen ulnaan, kolmionmuotoisen fibrokartilan ja ala-arvoisen ulnar-radiaalisen nivelen, kuljettavat kuormia ulnar-karpaaliruuista sekä ala-arvoisesta ulnar-radiaalisesta nivelistä ja sillä on stabiloiva vaikutus.
Menettely suoritetaan Brachial Plexus -anestesiassa ja intraoperatiivinen C-käsivarren röntgenkuvaus on välttämätöntä. Laskimonsisäisiä antibiootteja annettiin vähintään 30 minuuttia ennen toimenpiteen alkamista ja verenvuodon vähentämiseen käytettiin pneumaattista turnausta.
Palmarilevyn kiinnitys
Useimmissa murtumissa voidaan käyttää Palmar -lähestymistapaa visualisointiin radiaalisen karpaalin taivutuksen ja säteittäisen valtimon välillä. Kun flexor carpi radialis longus on tunnistanut ja vetäytymisen, pronaattorin Teres -lihaksen syvä pinta visualisoidaan ja "L" -muotoinen erotus nostetaan. Monimutkaisemmissa murtumissa brachioradialis -jänne voidaan vapauttaa edelleen murtuman vähentämisen helpottamiseksi.
Kirschner-tappi asetetaan radiaaliseen karpaaliveliin, mikä auttaa määrittelemään säteen etäisyydet. Jos nivelen marginaalissa on pieni murtumamassa, palmar 2,4 mm: n teräslevy voidaan sijoittaa säteen distaalisen nivelmarginaalin päälle kiinnitystä varten. Toisin sanoen pientä murtumamassaa ruhanpinnan nivelpinnalla voidaan tukea 2,4 mm: n "L" tai "T" -levyllä, kuten kuvassa 2 esitetään.
Selkärangan siirtymään joutuneisiin nivelten ulkopuolisiin murtumiin on hyödyllistä huomata seuraavat kohdat. Ensinnäkin on tärkeää palauttaa murtuma väliaikaisesti, jotta murtumapäähän ei ole upotettu pehmytkudoksella. Toiseksi, potilailla, joilla ei ole osteoporoosia, murtuma voidaan vähentää levyn avulla: Ensinnäkin lukitusruuvi asetetaan palmarianatomisen levyn distaaliseen päähän, joka kiinnitetään siirtymään distaalimurtumissegmenttiin, sitten distaaliset ja proksimaaliset murtumissegmentit vähenevät levyn avustuksella, ja lopulta muut ruuvit ovat sijoitettuja proksimaalisesti
Kuvio 3 Dorsaalisesti siirretyn distaalisen säteen ulkopuolinen murtuma vähenee ja kiinnitetään Palmar-lähestymistavan kautta. Kuva 3-A altistumisen valmistumisen jälkeen radiaalisen karpaalin taivutuksen ja säteittäisen valtimon kautta, sileä kirschner-tappi asetetaan radiaaliseen karpaaliveliin. Kuvio 3-B: n siirretyn metakarpaalin aivokuoren manipulointi sen nollaamiseksi.
Kuvio 3-C ja kuva 3-DA Sileä kirschner -tappi asetetaan radiaalisesta varresta murtumaviivan läpi murtuman pään väliaikaisesti kiinnittämiseksi.
Kuvio 3-E Operatiivisen kentän riittävä visualisointi saavutetaan käyttämällä sisäänvetolaitetta ennen levyn sijoittamista. Kuvio 3-F Distaalinen lukitusruuvien rivi asetetaan lähellä subkondraalia luua distaalisen taiton päässä.
Kuvio 3-G -röntgenfluoroskopiaa tulisi käyttää levyn ja distaaliruuvien sijainnin vahvistamiseen. Kuvio 3-H levyn proksimaalisessa osassa tulisi mieluiten olla jonkin verran puhdistumaa (10 asteen kulmaa) diafyysistä siten, että levy voidaan kiinnittää diafyysiin distaalisen murtumislohkon palauttamiseksi edelleen. Kuva 3-Kiristä proksimaalinen ruuvi palauttaaksesi distaalisen murtuman palmarin kaltevuuden. Irrota Kirschner -tappi ennen kuin ruuvi on täysin kiristynyt.
Kuviot 3-J ja 3-K intraoperatiiviset radiografiset kuvat vahvistavat, että murtuma oli lopulta anatomisesti uudelleen sijoitettu ja levyruuvit sijoitettiin tyydyttävästi.
Selkälevyn kiinnitys Kirurginen lähestymistapa distaalisen säteen selkärangan paljastamiseksi riippuu pääasiassa murtumatyypistä, ja murtuman tapauksessa kahdella tai useammalla nivelten sisäisellä murtumisfragmentilla hoidon tavoitteena on pääasiassa sekä radiaali- että mediaalisarakkeiden kiinnittäminen samaan aikaan. Intraoperatiivisesti laajennustukinauhat on viistettävä kahdella päätapalla: pitkittäisellä toisessa ja 3. jatko -osastossa, subperiosteaalisella leikkauksella neljänteen laajennuslokeroon ja vastaavan jänteen vetäytymiseen; tai toinen tukinauhan viilto 4. ja 5. pidennysosastojen välillä näiden kahden sarakkeen erikseen (kuva 4) välillä.
Murtuma manipuloidaan ja kiinnitetään väliaikaisesti upottamattomalla kirschner-nastalla, ja radiografiset kuvat otetaan sen määrittämiseksi, että murtuma on hyvin sijoitettu. Seuraavaksi säteen selkäranka (keskimmäinen pylväs) on stabiloitu 2,4 mm "L" tai "T" -levyllä. Selkärangan levy on muotoiltu varmistaakseen tiukasti distaalisen säteen selän ulnar -puolella. Levyt voidaan sijoittaa myös niin lähellä distaalisen lunaatin selkäosaa kuin mahdollista, kuin kunkin levyn alapinnan vastaavat urat mahdollistavat levyjen taivuttamisen ja muotoilun vahingoittamatta kierteitä ruuvireiteissä (kuva 5).
Radiaalisen pylväslevyn kiinnitys on suhteellisen yksinkertainen, koska ensimmäisen ja toisen pidennysosastojen välinen luun pinta on suhteellisen tasainen ja se voidaan kiinnittää tähän asentoon oikein muotoisella levyllä. Jos Kirschner -tappi asetetaan säteittäisen tuberositeetin äärimmäiseen distaaliseen osaan, säteittäisen pylvään levyn distaaliseen päähän on ura, joka vastaa Kirschner -tapita, joka ei häiritse levyn sijaintia ja ylläpitää murtumaa paikoillaan (kuva 6).
Kuva 4 distaalisen säteen selkäpinnan altistuminen. Tukiryhmä avataan kolmannesta extensor interosseous -lokerosta ja extensor Hallucis longus -jänne on vedetty sisään.
Kuva 5 lunaatin nivelpinnan selkäpelin kiinnittämiseksi, selän "T" tai "L" -levy on yleensä muotoiltu (kuva 5-A ja kuva 5-B). Kun selkälevy lunaatin nivelpinnalla on kiinnitetty, säteittäinen pylväslevy kiinnitetään (kuvat 5-C-5-F). Nämä kaksi levyä asetetaan 70 asteen kulmaan toisiinsa kohti sisäisen kiinnityksen stabiilisuuden parantamiseksi.
Kuva 6 Radiaalinen pylväslevy on oikein muotoiltu ja asetetaan säteittäiseen pylvääseen, ja se merkitsee levyn lopussa olevan loven, jonka avulla levy voi välttää Kirschner -nastan väliaikaisen kiinnittymisen häiritsemättä levyn sijaintia.
Tärkeät käsitteet
Indikaatiot metakarpaalilevyn kiinnittämiseen
Siirtyneet metakarpaaliset nivelten sisäiset murtumat (Bartonin murtumat)
siirtymään joutuneet nivelen ulkopuoliset murtumat (Colles ja Smithin murtumat). Vakaa kiinnitys voidaan saavuttaa ruuvilevyillä jopa osteoporoosin läsnä ollessa.
Siirtymään joutuneet metakarpal lunate nivelpinnan murtumat
Merkinnät selkälevyn kiinnittymiseen
Intercarpal -nivelsidevauriolla
Siirretty selkärangan liitospintamurtuma
Selkärangan leikkaus radiaalikarpaalivelen murtuman dislokaatio
Vasta -aiheet Palmar -levyn kiinnittymiseen
Vakava osteoporoosi, jolla on merkittäviä funktionaalisia rajoituksia
Selän säteittäinen ranteen murtuman dislokaatio
Useiden lääketieteellisten yhdistelmien läsnäolo
Vasta -aiheet selkälevyn kiinnittymiseen
Useita lääketieteellisiä lisävaikutuksia
Muuttamattomat murtumat
Virheet, jotka tehdään helposti Palmar Plate -kiinnikkeeseen
Levyn sijainti on erittäin tärkeä, koska levy ei vain tue murtuman massaa, vaan myös oikea sijainti estää distaalista lukitusruuvia tunkeutumasta radiaaliseen karpaaliveliin. Huolelliset intraoperatiiviset röntgenkuvat, jotka on projisoitu samaan suuntaan kuin distaalisen säteen säteittäinen kallistus, mahdollistavat tarkan visualisoinnin distaalisen säteen radiaalipuolen nivelpinnan tarkan visualisoinnin, joka voidaan myös visualisoida tarkemmin asettamalla ulnaariset ruuvit ensin toiminnan aikana.
Selkäkuoren ruuvin tunkeutuminen kantaa riskin pidennysjännän provosoimiseksi ja jänteen repeämälle. Lukitusruuvit toimivat eri tavalla kuin normaalit ruuvit, eikä ole tarpeen tunkeutua selkäkuoreen ruuveilla.
Virheet, jotka on helposti valmistettu selkälevyn kiinnittämisellä
Ruuvin tunkeutumisen riski säteittäiseen karpaaliliitokseen on aina, ja samanlainen kuin yllä kuvattu lähestymistapa suhteessa Palmar -levyyn, on otettava huomioon vino laukaus, jotta voidaan selvittää, onko ruuvin sijainti turvallinen.
Jos säteittäisen pylvään kiinnitys suoritetaan ensin, säteittäisen tuberositeetin ruuvit vaikuttavat nivelpinnan pinta -alan uudelleenkorjauksen arviointiin.
Distaaliruuvit, joita ei ole ruuvireiä, voivat sekoittaa jänteen tai jopa aiheuttaa jänteen repeämää.
Viestin aika: joulukuu 28-2023
