Uutiset - Reisiluun levyn sisäinen kiinnitystoimenpide

Kirurgisia menetelmiä on kahdenlaisia: levyruuvit ja intramedullaariset tapit. Ensin mainittuihin kuuluvat yleiset levyruuvit ja AO-järjestelmän puristuslevyruuvit, ja jälkimmäisiin kuuluvat suljetut ja avoimet retrogradiset tai retrogradiset tapit. Valinta perustuu murtuman sijaintiin ja tyyppiin.
Ydintapin kiinnityksellä on etuna pieni altistus, vähäinen irtoaminen, vakaa kiinnitys, ei tarvetta ulkoiselle kiinnitykselle jne. Se sopii reisiluun keskimmäisen kolmanneksen ja ylemmän kolmanneksen murtumiin, monisegmenttisiin murtumiin ja patologisiin murtumiin. Alaosan kolmanneksen murtumassa on suuren ydinontelon ja runsaan hohkaluun vuoksi ydintapin pyörimistä vaikea hallita, eikä kiinnitys ole varma. Vaikka sitä voidaan vahvistaa ruuveilla, se sopii paremmin teräslevyruuveille.

I Avoin sisäinen fiksaatio reisiluun varren murtumaan ydinnaulalla
(1) Viilto: Murtumakohtaan keskitetysti tehdään lateraalinen tai posteriorinen 10–12 cm:n pituinen lateraalinen reisiluun viilto, joka leikkaa ihon ja leveän faskian läpi paljastaen lateraalisen reisiluun lihaksen.
Sivusuunnassa tehty viilto tehdään reisiluun suuren sarvennoisen ja lateraalisen nivelnastan väliselle linjalle, ja takimmaisen lateraalisen viillon ihoviillon pituus on sama tai hieman myöhempi. Tärkein ero on se, että lateraalinen viilto halkaisee reisiluun resistenssilihaksen (vastus lateralis), kun taas takimmainen lateraalinen viilto kulkee reisiluun resistenssilihaksen (vastus lateralis) takaosaan resistenssilihaksen kautta. (Kuva 3.5.5.2-1, 3.5.5.2-2).

Anterolateraalinen viilto puolestaan tehdään linjaa pitkin etummaisesta ylemmästä suoliluun selkärangasta polvilumpion ulkoreunaan, ja siihen päästään käsiksi lateraalisen reisilihaksen ja rectus femoris -lihaksen kautta, mikä voi vaurioittaa välireisilihasta ja hermohaaroja lateraaliseen reisilihakseen ja reisiluun kiertäjävaltimon haaroihin, ja siksi sitä käytetään harvoin tai ei koskaan (kuva 3.5.5.2-3).

(2) Altistus: Irrota ja vedä lateraalinen reisilihas eteenpäin ja työnnä se hauislihaksen ja reisilihaksen väliin tai leikkaa ja erota lateraalinen reisilihas suoraan, mutta verenvuoto on runsaampaa. Leikkaa luukalvo paljastaaksesi reisiluun murtuman ylä- ja alapäät ja paljasta laajuus siinä määrin kuin se on havaittavissa ja korjattavissa, ja poista pehmytkudoksia mahdollisimman vähän.
(3) Sisäisen kiinnityksen korjaaminen: Vie vaurioitunut raaja adduktioon, paljasta proksimaalinen murtunut pää, aseta luumukankku- tai V-muotoinen intramedullaarinen neula ja yritä mitata, onko neulan paksuus sopiva. Jos medullaarinen ontelo on kapentunut, medullaarisen ontelon laajenninta voidaan käyttää ontelon korjaamiseen ja laajentamiseen asianmukaisesti, jotta neula ei pääse menemään sisään eikä sitä voida vetää ulos. Kiinnitä proksimaalinen murtunut pää luupidikkeellä, aseta intramedullaarinen neula retrogradisesti, lävistä reisiluu suuresta sarvennoisesta. Kun neulan pää työntää ihoa ylöspäin, tee pieni 3 cm:n viilto kohtaan ja jatka intramedullaarisen neulan työntämistä, kunnes se paljastuu ihon ulkopuolella. Intramedullaarinen neula vedetään pois, suunnataan uudelleen, viedään foramenin läpi suuresta sarvennoisesta ja asetetaan sitten proksimaalisesti poikkileikkaustasoon nähden. Parannetuissa intramedullaarisissa neuloissa on pienet pyöreät päät, joissa on poistoreiät. Tällöin neulaa ei tarvitse vetää ulos ja muuttaa suuntaa, ja neula voidaan lävistää ulos ja sitten lävistää sisään kerran. Vaihtoehtoisesti neula voidaan työntää taaksepäin ohjaintapin avulla ja paljastaa suuren sarvennoisen viillon ulkopuolelle, minkä jälkeen ydintappi voidaan työntää ydinonteloon.
Murtuman jatkokorjaus. Anatominen kohdistus voidaan saavuttaa käyttämällä proksimaalisen intramedullaarisen tapin vipuvaikutusta yhdessä luun vääntymisen, vetoliikkeen ja murtuman päälle asettamisen kanssa. Kiinnitys tehdään luupitimellä, ja intramedullaarinen tappi työnnetään sitten siten, että tapin poistoreikä suuntautuu taaksepäin reisiluun kaarevuuden mukaiseksi. Neulan pään tulee ulottua murtuman distaalisen pään sopivaan kohtaan, mutta ei rustokerroksen läpi, ja neulan pään tulee jäädä 2 cm sarvennoisen ulkopuolelle, jotta se voidaan poistaa myöhemmin (kuva 3.5.5.2-4).

Kiinnityksen jälkeen kokeile raajan passiivista liikuttamista ja tarkkaile mahdollista epävakautta. Jos paksumpi intramedullaarinen neula on tarpeen vaihtaa, se voidaan poistaa ja vaihtaa. Jos havaitaan lievää löystymistä ja epävakautta, voidaan lisätä ruuvi kiinnityksen vahvistamiseksi (kuva 3.5.5.2-4).
Haava huuhdeltiin ja suljettiin kerroksittain. Päälle laitettiin ulkoista rotaatiota estävä kipsisuoja.
II Levyn ruuvikiinnitys sisäpuolelle
Sisäistä kiinnitystä teräslevyruuveilla voidaan käyttää reisiluun varren kaikissa osissa, mutta alempi kolmasosa sopii paremmin tämän tyyppiseen kiinnitykseen leveän medullaarisen ontelon vuoksi. Voidaan käyttää yleistä teräslevyä tai AO-puristusteräslevyä. Jälkimmäinen on tukevampi ja kiinnitetään tukevammin ilman ulkoista kiinnitystä. Kumpikaan niistä ei kuitenkaan voi välttää jännityksen peittämistä ja noudattaa tasaisen lujuuden periaatetta, jota on parannettava.
Tällä menetelmällä on suurempi kuorinta-alue, enemmän sisäistä kiinnitystä, mikä vaikuttaa paranemiseen, ja sillä on myös puutteita.
Kun ydinontelon sisäisiä tapin olosuhteita ei ole, vanha murtuma voi olla ydinkäyräinen tai suuri osa läpipääsemättömästä ja murtuman alempi kolmasosa on sopeutumiskykyisempi.
(1) Sivusuuntainen reisiluun tai takaosan sivusuuntainen viilto.
(2)(2) Murtuman paljastuminen ja olosuhteista riippuen sen säätäminen ja sisäinen kiinnittäminen levyruuveilla tulee tehdä. Levy tulee asettaa lateraaliselle jännityspuolelle, ruuvien tulee kulkea molemmin puolin luun kuorikerroksen läpi ja levyn pituuden tulee olla 4–5 kertaa murtumakohdan luun halkaisija. Levyn pituus on 4–8 kertaa murtuman luun halkaisija. Reisiluussa käytetään yleisesti 6–8-reikäisiä levyjä. Suuret hienonnetut luunpalaset voidaan kiinnittää lisäruuveilla, ja suuri määrä luusiirteitä voidaan asettaa samanaikaisesti hienonnetun murtuman mediaalipuolelle (kuva 3.5.5.2–5).