Reisiluun kaulan murtuma on yleinen ja mahdollisesti tuhoisa vamma ortopedisille kirurgeille. Heikentyneen verenkierron vuoksi murtumien luutumattomien murtumien ja osteonekroosin esiintyvyys on korkeampi, ja reisiluun kaulan murtuman optimaalinen hoito on edelleen kiistanalainen. Useimmat tutkijat uskovat, että yli 65-vuotiaille potilaille voidaan harkita tekonivelleikkausta ja alle 65-vuotiaille potilaille sisäistä fiksaatiota. Vakavin vaikutus verenkiertoon on reisiluun kaulan subkapsulaarisella murtumalla. Reisiluun kaulan subkapitaalisella murtumalla on vakavin hemodynaaminen vaikutus, ja suljettu repositio ja sisäinen fiksaatio ovat edelleen rutiininomainen hoitomenetelmä reisiluun kaulan subkapitaalisessa murtumassa. Hyvä repositio edistää murtuman vakauttamista, edistää murtuman paranemista ja ehkäisee reisiluun pään nekroosia.
Seuraavassa on tyypillinen tapaus reisiluun kaulan subkapitaalisesta murtumasta, jossa keskustellaan suljetun dislokaation sisäisen fiksaation suorittamisesta kanyloidulla ruuvilla.
Ⅰ Asian perustiedot
Potilastiedot: mies 45 vuotta
Vaiva: vasemman lonkan kipu ja toimintakyvyn rajoitus 6 tunnin ajan.
Historia: Potilas kaatui kylvyn aikana, mikä aiheutti kipua vasempaan lonkkaan ja toimintakyvyn rajoittumista, jota ei saatu lievitettyä levolla. Hänet otettiin sairaalaamme röntgenkuvissa näkyvän vasemman reisiluun kaulan murtuman vuoksi. Hänet otettiin sairaalaan selkeänä ja huonolla mielellä valittaen kipua vasemmassa lonkassa ja toimintakyvyn rajoittumista, eikä hän ollut syönyt eikä ollut poistanut toista ulostustaan vamman jälkeen.
Ⅱ Lääkärintarkastus (koko kehon tarkastus ja erikoistarkastus)
T 36,8 °C P87 lyöntiä/min R20 lyöntiä/min Verenpaine 135/85 mmHg
Normaali kehitys, hyvä ravitsemus, passiivinen asento, selkeä ajattelutapa, yhteistyökykyinen tutkimuksissa. Ihonväri normaali, elastinen, ei turvotusta tai ihottumaa, ei pinnallisten imusolmukkeiden suurentumista koko kehossa tai paikallisesti. Pään koko, normaali morfologia, ei painetta, kyhmyä, hiukset kiiltävät. Molemmat pupillit yhtä suuret ja pyöreät, herkät valorefleksit. Niska oli pehmeä, henkitorvi keskellä, kilpirauhanen ei ollut suurentunut, rintakehä symmetrinen, hengitys hieman hidastunut, ei poikkeavuuksia sydän-keuhkokuuntelussa, sydämen rajat olivat normaalit perkussiossa, syke oli 87 lyöntiä/min, sydämen rytmi Qi-tasoinen, vatsa oli litteä ja pehmeä, ei painetta tai rebound-kipua. Maksaa ja pernaa ei havaittu, eikä munuaisissa ollut arkuutta. Etu- ja takapalleja ei tutkittu, eikä selkärangassa, yläraajoissa ja oikeassa alaraajassa ollut epämuodostumia, liikkeet olivat normaalit. Neurologisessa tutkimuksessa havaittiin fysiologisia refleksejä eikä patologisia refleksejä havaittu.
Vasemmassa lonkassa ei ollut selvää turvotusta, vasemman nivusin keskikohdassa oli selvää paineen aiheuttamaa kipua, vasemman alaraajan lyhentynyttä ulkokiertoa, vasemman alaraajan pituusakselin arkuutta (+), vasemman lonkan toimintahäiriötä, vasemman jalan viiden varpaan tunto ja toiminta olivat OK, ja jalan selkäydinvaltimoiden pulsaatio oli normaali.
Ⅲ Lisätutkimukset
Röntgenkuvassa näkyi: vasemman reisiluun kaulan subkapitaalinen murtuma, murtuneen pään sijoiltaanmeno.
Loput biokemialliset tutkimukset, rintakehän röntgenkuvaus, luuntiheysmittaus ja alaraajojen syvien laskimoiden väriultraäänitutkimus eivät osoittaneet mitään ilmeistä poikkeavuutta.
Ⅳ Diagnoosi ja erotusdiagnoosi
Potilaan traumahistorian, vasemman lonkan kivun, toimintakyvyn rajoittumisen, vasemman alaraajan fyysisen tutkimuksen, ulkokierron epämuodostuman, nivusarkuuden, vasemman alaraajan pituusakselin nyökkäyskivun (+) ja vasemman lonkan toimintahäiriön perusteella voidaan yhdessä röntgenkuvan kanssa diagnosoida selkeästi. Myös sarvennoisen murtumaan voi liittyä lonkkakipua ja toimintakyvyn rajoittumista, mutta yleensä paikallinen turvotus on ilmeinen, painepiste sijaitsee sarvennoisessa ja ulkokierron kulma on suurempi, joten se voidaan erottaa siitä.
Ⅴ Hoito
Suljettu reduktio ja onttojen naulojen sisäinen fiksaatio suoritettiin täydellisen tutkimuksen jälkeen.
Leikkausta edeltävä filmi on seuraavanlainen
Sisäänpäin rotaatiolla ja vaurioituneen raajan vetoliikkeellä sekä vaurioituneen raajan lievällä abduktiolla restauraation ja fluoroskopian jälkeen suoritettu restauraatio osoitti hyvän tuloksen.
Läpivalaisua varten kehon pinnalle asetettiin Kirschner-neula reisiluun kaulan suuntaan, ja neulan pään sijainnin mukaan tehtiin pieni ihoviilto.
Reisiluun kaulaan työnnetään ohjaustappi Kirschner-tapin suuntaan kehon pinnan suuntaisesti pitäen samalla noin 15 asteen etukallistus, ja suoritetaan läpivalaisu.
Toinen ohjaustappi työnnetään reisiluun kannuksen läpi käyttämällä ohjainta, joka on yhdensuuntainen ensimmäisen ohjaustapin suunnan alapinnan kanssa.
Kolmas neula työnnetään ensimmäisen neulan takaosan suuntaisesti ohjaimen kautta.
Sammakon fluoroskooppisessa lateraalikuvassa kaikkien kolmen Kirschner-neulan havaittiin olevan reisiluun kaulan sisällä.
Poraa reiät ohjaustapin suuntaan, mittaa syvyys ja valitse sitten ohjaustappia pitkin ruuvattavan onton naulan sopiva pituus. On suositeltavaa ruuvata onton naulan reisiluun selkäranka ensin sisään, mikä voi estää nollauksen menetyksen.
Kierrä kaksi muuta kanyloitua ruuvia peräkkäin sisään ja katso niiden läpi.
Ihon viillon kunto
Leikkauksen jälkeinen arviointifilmi
Yhdessä potilaan iän, murtuman tyypin ja luun laadun kanssa suosittiin suljettua, pelkistävää onttoa naulakiinnitystä, jonka etuna on pieni trauma, varma kiinnitysvaikutus, yksinkertainen käyttö ja helppo hallita, se voidaan puristaa sähköisesti, ontto rakenne edistää kallonsisäistä dekompressiota ja murtuman paranemisnopeus on korkea.
Yhteenveto
1 Kirschnerin neulojen sijoittaminen kehon pinnalle läpivalaisun avulla auttaa määrittämään neulanpistokohdan ja -suunnan sekä ihoviillon laajuuden;
2 Kolmen Kirschnerin tapin tulisi olla mahdollisimman yhdensuuntaiset, käänteisen siksak-muotoon ja lähellä reunaa, mikä edistää murtuman vakauttamista ja myöhemmin liukuvaa puristusta;
3 Alemman Kirschner-nastan sisäänmenopisteen tulee olla näkyvimmän lateraalisen reisiluun harjanteen kohdalla, jotta tappi on reisiluun kaulan keskellä. Kahden ylimmän tapin kärkiä voidaan liu'uttaa eteen- ja taaksepäin näkyvimmän harjanteen varrella kiinnityksen helpottamiseksi.
4 Älä työnnä Kirschner-tappia liian syvälle kerrallaan, jotta se ei tunkeudu nivelpintaan. Poranterä voidaan porata murtumalinjan läpi. Toinen estää reisiluun pään läpi poraamisen ja toinen edistää onton naulan puristumista.
5 Onttojen ruuvien ollessa ruuvattuina melkein sisään ja sitten hieman läpi, arvioi onton ruuvin pituus oikeaksi. Jos pituus ei ole liian pitkä, yritä välttää ruuvien usein tapahtuvaa vaihtamista. Jos osteoporoosin tapauksessa ruuvien vaihtaminen tekee ruuvien kiinnityksestä käytännössä mitätöntä. Potilaan ennusteen kannalta ruuvien tehokas kiinnitys on vain hieman huonompi kuin tehottoman kiinnityksen pituus, joka on paljon parempi!
Julkaisun aika: 15. tammikuuta 2024
