Reisiluun intertrochanteristen murtumien osuus vanhusten lonkkamurtumista on 50%. Konservatiivinen hoito on alttiita komplikaatioille, kuten syvän laskimotromboosille, keuhkoembolialle, painehaavoille ja keuhkoinfektioille. Vuoden kuluessa kuolleisuus ylittää 20%. Siksi tapauksissa, joissa potilaan fyysinen tila sallii, varhainen kirurginen sisäinen kiinnitys on edullinen hoito intertrochanteristen murtumien suhteen.
Intramedullaarinen kynsien sisäinen kiinnitys on tällä hetkellä kultastandardi intertrochanteristen murtumien käsittelemiseksi. PFNA: n sisäistä kiinnitystä vaikuttavia tekijöitä koskevissa tutkimuksissa, kuten PFNA -kynsien pituus, varuskulma ja suunnittelu, on ilmoitettu lukuisissa aiemmissa tutkimuksissa. On kuitenkin edelleen epäselvää, vaikuttaako pääkynän paksuus toiminnallisiin tuloksiin. Tämän ratkaisemiseksi ulkomaiset tutkijat ovat käyttäneet intramedullaarisia kynnitä, joilla on yhtä pituus, mutta erilainen paksuus, jotta voidaan korjata intertrochanteric -murtumat vanhuksilla (ikä> 50), joiden tavoitteena on verrata, onko funktionaalisissa tuloksissa eroja.
Tutkimus sisälsi 191 tapausta yksipuolisista intertrochanteric-murtumista, jotka kaikki käsiteltiin PFNA-II: n sisäisellä kiinnitystä. Kun pienempi trochanter oli murtunut ja irrotettu, käytettiin 200 mm: n lyhyttä kynsiä; Kun pienempi trochanter oli ehjä tai ei irrotettu, käytettiin 170 mm: n erittäin lyhytaikaisia kynsiä. Pääkynän halkaisija vaihteli välillä 9-12 mm. Tutkimuksen päävertailut keskittyivät seuraaviin indikaattoreihin:
1. Pienempi trochanterin leveys arvioidakseen, oliko paikannus vakiona;
2. Pään kaulafragmentin mediaalisen aivokuoren ja distaalisen fragmentin välinen suhde vähentämisen laadun arvioimiseksi;
3. TIP-APEX-etäisyys (TAD);
4.Nail-Kanaalisuhde (NCR). NCR on pääkynsien halkaisijan suhde medullaarin kanavan halkaisijaan distaalisella lukitusruuvitasolla.
Mukana 191 potilaan joukosta pääkynnen pituuteen ja halkaisijaan perustuen tapausten jakautuminen esitetään seuraavassa kuvassa:
Keskimääräinen NCR oli 68,7%. Käyttämällä tätä keskiarvoa kynnysarvona, tapausten, joiden NCR: n keskiarvo on suurempi, katsottiin olevan paksumpi pääkynshalkaisija, kun taas keskimäärin NCR: n tapausten katsottiin olevan ohuempi pääkynshalkaisija. Tämä johti potilaiden luokitteluun paksuun pääkynsiryhmään (90 tapausta) ja ohuen pääkynsiryhmään (101 tapausta).
Tulokset osoittavat, että paksun pääkynsiryhmän ja ohuen pää kynsiryhmän välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja TIP-APEX-etäisyyden, Koval-pistemäärän, viivästyneen paranemisnopeuden, uudelleenoperaationopeuden ja ortopedisten komplikaatioiden suhteen.
Samoin kuin tässä tutkimuksessa, artikkeli julkaistiin "Journal of Ortopedic Trauma" -lehdessä vuonna 2021: [artikkelin otsikko].
Tutkimus sisälsi 168 vanhusta potilasta (ikä> 60) intertrochanteric -murtumilla, jotka kaikki hoidettiin kefalomedullaarisilla kynnillä. Pääkynän halkaisijan perusteella potilaat jaettiin 10 mm: n ryhmään ja ryhmään, jonka halkaisija oli yli 10 mm. Tulokset osoittivat myös, että kahden ryhmän välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja uudelleenoperaatioasteissa (joko kokonais tai ei tarttuva). Tutkimuksen kirjoittajat viittaavat siihen, että vanhuksilla potilailla, joilla on intertrochanterisia murtumia, halkaisijaltaan 10 mm: n pääkynsillä on riittävä, eikä liiallista nostamista tarvita, koska se voi silti saavuttaa suotuisat toiminnalliset tulokset.
Viestin aika: helmikuu-23-2024
