Koska Sculco et ai. Ensin raportoivat pienen siten, että lonkan kokonaismäärä niveltulehdusta (THA) oli posterolateraalinen lähestymistapa vuonna 1996, on raportoitu useita uusia minimaalisesti invasiivisia modifikaatioita. Nykyään lääkärit ovat vähitellen invasiivisen konseptin laajasti välittäneet ja vähitellen hyväksyneet. Ei kuitenkaan vielä ole selvää päätöstä siitä, pitäisikö minimaalisesti invasiivisia vai tavanomaisia menettelyjä käytettävä.
Minimaalisesti invasiivisen leikkauksen etuihin kuuluvat pienemmät viillot, vähemmän verenvuotoa, vähemmän kipua ja nopeampaa palautumista; Haitat sisältävät kuitenkin rajoitetun näkökentän, helppo tuottaa lääketieteellisiä neurovaskulaarisia vammoja, huono proteesi-asema ja lisääntynyt riski uudelleenrakentavaan leikkaukseen.
Minimaalisesti invasiivisessa lonkan kokonaisartroplastiassa (MIS - THA), postoperatiivinen lihasvoiman menetys on tärkeä syy, joka vaikuttaa toipumiseen, ja kirurginen lähestymistapa on tärkeä tekijä, joka vaikuttaa lihaksen voimaan. Esimerkiksi anterolateraaliset ja suorat etuosan lähestymistavat voivat vahingoittaa sieppajien lihasryhmiä, mikä johtaa keinuvan kävelyyn (Trendelenburg Limp).
Yrittäessään löytää minimaalisesti invasiivisia lähestymistapoja, jotka minimoivat lihasvaurioita, tohtori Amanatullah et ai. Mayon klinikasta Yhdysvalloissa vertasi kahta mis-tha-lähestymistapaa, suoraa etu-lähestymistapaa (DA) ja suoraa ylivoimista lähestymistapaa (DS), cadaveric-näytteisiin lihaksen ja jänteiden vaurioiden määrittämiseksi. Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että DS-lähestymistapa on vähemmän vahingollista lihaksille ja jänteille kuin DA-lähestymistapa ja että se voi olla edullinen menettely Mis-tha: lle.
Kokeellinen suunnittelu
Tutkimus tehtiin kahdeksalla vasta jäädytetyllä ruumiilla, joissa oli kahdeksan paria 16 lonkkaa, joilla ei ollut historiaa lonkkaleikkausta. Yksi lonkka valittiin satunnaisesti Mis-Thaan DA-lähestymistavan kautta ja toinen DS-lähestymistavan kautta yhdessä ruumiissa, ja kaikki toimenpiteet suorittivat kokeneet lääkärit. Ortopedinen kirurgi arvioi lopullisen lihas- ja jännevaurion asteen, joka ei ollut mukana leikkauksessa.
Arvioidut anatomiset rakenteet sisälsivät: Gluteus maximus, Gluteus Medius ja sen jänne, Gluteus minimus ja sen jänne, Vastus Tensor Fasciae Latae, Neladricaps femoris, Ylä Trapezius, Piatto, Lower Trapezius, Obturaattori Internus ja Obturaattorin ulkopuolinen (Kuva 1). Lihakset arvioitiin lihaksen kyyneleistä ja arkuudesta, joka on näkyvissä paljaalla silmällä.
Kuva 1 kunkin lihaksen anatomiset kaaviot
Tulokset
1. Lihasvaurio: DA: n ja DS: n välisen gluteus mediuksen pintavaurioiden laajuudessa ei ollut tilastollista eroa. Gluteus -minimus -lihaksen osalta DA -lähestymistavan aiheuttama pintavaurioprosentti oli kuitenkin huomattavasti korkeampi kuin DS -lähestymistavan aiheuttama, eikä nelikerroksisen lihaksen kahden lähestymistavan välillä ollut merkittävää eroa. Kahden lähestymistavan välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa nelikorujen lihaksen loukkaantumisen suhteen, ja Vastus tensor fasciae -pinta- ja peräsuolen femoris -lihaksen pintavaurioiden prosenttiosuus oli suurempi DA -lähestymistavalla kuin DS -lähestymistavalla.
2. Jäntovammat: Kumpikaan lähestymistapa ei aiheuttanut merkittäviä vammoja.
3. Jänteen transektio: Gluteus minimus -jänteen transektion pituus oli huomattavasti korkeampi DA -ryhmässä kuin DS -ryhmässä, ja vamman prosenttiosuus oli huomattavasti korkeampi DS -ryhmässä. Pyriformisille ja obturaattoriinterveydelle kahden ryhmän välillä ei ollut merkittävää eroa jänteen transektiovaurioissa kahden ryhmän välillä. Kirurginen kaavio on esitetty kuviossa 2, kuvio 3 esittää perinteistä lateraalista lähestymistapaa, ja kuvio 4 esittää perinteistä takaosan lähestymistapaa.
Kuva 2 1A. Gluteus minimus -jänteen täydellinen transektio DA -menettelyn aikana reisiluun kiinnittymisen tarpeen vuoksi; 1B. Gluteus -minimusen osittainen transektio osoittaa jänteen ja lihasvatsan vamman laajuuden. gt. Suurempi trochanter; * Gluteus minimus.
Kuva 3 Kaavio perinteisestä suorasta sivuttaislähestymistavasta, jossa asetabulum on näkyvissä oikealla sopivalla vetovoimalla
Kuva 4 Lyhyen ulkoisen rotaattorin lihaksen altistuminen tavanomaisessa Tha -takaosassa
Johtopäätös ja kliiniset vaikutukset
Monet aiemmat tutkimukset eivät ole osoittaneet merkittäviä eroja operatiivisessa kestossa, kivunhallinnassa, verensiirtoasteessa, verenhukussa, sairaalahoidon kestossa ja kävelyssä vertaamalla tavanomaista THA: ta MIS-THA: n kliiniseen tutkimukseen, jolla on tavanomainen pääsy ja minimaalisesti invasiivinen THA: n kanssa Repantis et al. ei osoittanut merkittäviä eroja näiden kahden välillä, lukuun ottamatta merkittävää kivun vähenemistä, eikä verenvuodon, kävelytoleranssin tai leikkauksen jälkeisen kuntoutuksen merkittäviä eroja. Goosen et ai.
Goosen et ai. osoittivat keskimääräisen HHS -pistemäärän lisääntyneen minimaalisesti invasiivisen lähestymistavan jälkeen (viittaa parempaan toipumiseen), mutta pidemmän operatiivisen ajan ja huomattavasti enemmän perioperatiivisia komplikaatioita. Viime vuosina on tehty myös monia tutkimuksia, joissa tutkitaan lihasvaurioita ja leikkauksen jälkeistä palautumisaikaa minimaalisesti invasiivisen kirurgisen saatavuuden vuoksi, mutta näitä kysymyksiä ei ole vielä käsitelty perusteellisesti. Tämä tutkimus suoritettiin myös tällaisten kysymysten perusteella.
Tässä tutkimuksessa havaittiin, että DS -lähestymistapa aiheutti huomattavasti vähemmän lihaskudoksen vaurioita kuin DA -lähestymistapa, mikä osoittaa huomattavasti vähemmän vaurioita gluteus minimus -lihakselle ja sen jänteelle, vastus tensor fasciae latae -lihalle ja peräsuolen femoris -lihakselle. Nämä vammat määritettiin itse DA -lähestymistavalla, ja niitä oli vaikea korjata leikkauksen jälkeen. Kun otetaan huomioon, että tämä tutkimus on cadaverinen näyte, tarvitaan kliinisiä tutkimuksia tämän tuloksen syvyyden kliinisen merkityksen tutkimiseksi.
Viestin aika: Nov-01-2023
