Hoidon tulos riippuu murtumalohkon anatomisesta uudelleenasettelusta, murtuman vahvasta fiksaatiosta, hyvän pehmytkudospeitteen säilymisestä ja varhaisesta toiminnallisesta harjoittelusta.
Anatomia
Thedistaalinen olkaluuon jaettu mediaaliseen sarakkeeseen ja lateraaliseen sarakkeeseen (kuva 1).
Kuva 1. Distaalinen olkaluu koostuu mediaalisesta ja lateraalisesta pylväästä.
Mediaalinen sarake sisältää olkaluun epifyysin mediaalisen osan, olkaluun mediaalisen epikondyylin ja olkaluun mediaalisen nivelnastan, mukaan lukien olkaluun liukuosan.
Sivusuunnassa oleva pylväs, joka käsittää olkaluun epifyysin lateraalisen osan, olkaluun ulomman epikondyylin ja olkaluun ulomman condylin, mukaan lukien olkaluun kyhmyn.
Kahden sivupylvään välissä on etummainen sepelvaltimokuoppa ja takimmainen olkaluun kuoppa.
Vammamekanismi
Olkaluun suprakondylaariset murtumat johtuvat useimmiten putoamisista korkeista paikoista.
Nuorempien potilaiden nivelensisäiset murtumat johtuvat useimmiten korkeaenergisistä väkivaltaisista vammoista, mutta vanhemmilla potilailla voi olla nivelensisäisiä murtumia osteoporoosin aiheuttamista matalaenergisistä väkivaltaisista vammoista.
Kirjoittaminen
(a) On olemassa suprakondylaarisia murtumia, kondyylaarisia murtumia ja interkondylaarisia murtumia.
(b) Olkaluun suprakondylaariset murtumat: murtumakohta sijaitsee haukankuopan yläpuolella.
(c) Olkaluun nivelnastan murtuma: murtumakohta sijaitsee haukankuopassa.
(d) olkaluun nivelnastojen välinen murtuma: murtumakohta sijaitsee olkaluun kahden distaalisen nivelnastan välissä.
Kuva 2 AO-tyypitys
AO-olkaluun murtuman tyypitys (kuva 2)
Tyyppi A: nivelten ulkopuoliset murtumat.
Tyyppi B: nivelpintaan liittyvä murtuma (yksipylväinen murtuma).
Tyyppi C: distaalisen olkaluun nivelpinnan täydellinen irtoaminen olkaluun varresta (kaksikolmninen murtuma).
Jokainen tyyppi jaetaan edelleen kolmeen alatyyppiin murtuman hienontumisasteen mukaan (1–3 alatyyppiä, joissa hienontumisaste kasvaa tässä järjestyksessä).
Kuva 3 Riseborough-Radin-tyypityksellä
Olkaluun nivelnastojen välisten murtumien Riseborough-Radin-tyypitys (kaikki tyypit sisältävät olkaluun nivelnastan yläpuolisen osan)
Tyyppi I: murtuma ilman siirtymää olkaluun kyhmyn ja telaluun välillä.
Tyyppi II: olkaluun nivelnastojen välinen murtuma, jossa nivelnastan murtumamassa on siirtynyt pois paikaltaan ilman rotaatioepämuodostumaa.
Tyyppi III: olkaluun nivelnastojen välinen murtuma, johon liittyy nivelnastan murtumafragmentin siirtyminen ja pyörivä epämuodostuma.
Tyyppi IV: toisen tai molempien nivelnastojen nivelpinnan vaikea lohkeamismurtuma (kuva 3).
Kuva 4. Tyypin I olkaluun kyhmynmurtuma
Kuva 5. Olkaluun kyhmyn murtuman levinneisyysaste
Olkaluun kyhmyn murtuma: distaalisen olkaluun leikkausvamma
Tyyppi I: koko olkaluun kyhmyn murtuma, mukaan lukien olkaluun tellin sivureuna (Hahn-Steinthalin murtuma) (kuva 4).
Tyyppi II: olkaluun nivelruston subkondraalinen murtuma (Kocher-Lorenzin murtuma).
Tyyppi III: olkaluun kyhmyn sirpalemurtuma (kuva 5).
Ei-operatiivinen hoito
Ei-operatiivisten hoitomenetelmien merkitys distaalisissa olkaluun murtumissa on rajallinen. Ei-operatiivisen hoidon tavoitteena on: nivelen varhainen liike niveljäykkyyden välttämiseksi; iäkkäitä potilaita, jotka useimmiten kärsivät useista monisairauksista, tulisi hoitaa yksinkertaisella menetelmällä: kyynärnivelen lastaaminen 60 asteen koukistuksessa 2–3 viikon ajan, minkä jälkeen jatketaan kevyttä liikuntaa.
Kirurginen hoito
Hoidon tavoitteena on palauttaa nivelen kivuton toiminnallinen liikelaajuus (30° kyynärpään ojennus, 130° kyynärpään koukistus, 50° etu- ja takarotaatio); murtuman luja ja vakaa sisäinen fiksaatio mahdollistaa toiminnallisten kyynärpääharjoitusten aloittamisen ihohaavan paranemisen jälkeen; distaalisen olkaluun kaksoislevyfiksaatioon kuuluu: mediaalinen ja posteriorinen lateraalinen kaksoislevyfiksaatio taimediaalinen ja lateraalinenkaksoislevyn kiinnitys.
Kirurginen menetelmä
(a) Potilas asetetaan ylöspäin kylkiasentoon ja sairaan raajan alle asetetaan side.
keski- ja värttinähermojen tunnistaminen ja suojaaminen leikkauksen aikana.
Takakyynärpään ulompaa osaa voidaan kirurgisesti laajentaa: kyynärpäähaukkaosteotomia tai tricepsin retraktio syvien nivelmurtumien paljastamiseksi
Kyynärluun haukansilmäosteotomia: riittävä altistus, erityisesti nivelpinnan pirstalemurtumissa. Murtuman luutumattomuus tapahtuu kuitenkin usein osteotomiakohdassa. Murtuman luutumattomuusprosenttia on merkittävästi vähennetty parannetulla kyynärluun haukansilmäosteotomialla (kalanruoto-osteotomia) ja transtensiolanka- tai levykiinnityksellä.
Ojentajan retraktiota voidaan soveltaa distaalisiin olkaluun kolmiosaisiin lohkomurtumiin, joissa on nivelen lohkeama, ja olkaluun dian laajennettu paljastaminen voi katkaista ja paljastaa kyynärluun haukanpään noin 1 cm:n matkalta.
On havaittu, että kaksi levyä voidaan sijoittaa kohtisuoraan tai yhdensuuntaisesti riippuen murtuman tyypistä, johon levyt on tarkoitus sijoittaa.
Nivelpinnan murtumat tulee palauttaa tasaiseksi nivelpinnaksi ja kiinnittää olkaluun varteen.
Kuva 6 Kyynärpäämurtuman leikkauksen jälkeinen sisäinen fiksaatio
Murtumakappaleen väliaikainen kiinnitys tehtiin K-langalla, minkä jälkeen 3,5 mm:n tehokompressiolevy katkaistiin levyn muotoon distaalisen olkaluun lateraalisen pilarin takana olevan muodon mukaisesti ja 3,5 mm:n rekonstruktiolevy katkaistiin mediaalisen pilarin muotoon siten, että levyn molemmat puolet sopivat luun pintaan (uusi edistynyt muotoilulevy voisi yksinkertaistaa prosessia) (kuva 6).
Varo kiinnittämästä nivelpinnan murtuman fragmenttia kokonaan kierteisillä kortikaalisilla ruuveilla paineen ollessa mediaalilta lateraalille.
Epifyysi-olkaluun tuhannen luutumiskohdan sijainti on tärkeä murtuman luutumattoman muodostumisen välttämiseksi.
luusiirteen antaminen luuvauriokohtaan, suoliluun hohkaluun siirteiden käyttö kompressiomurtumavaurion täyttämiseksi: keskipilari, nivelpinta ja lateraalipilari, hohkaluun siirtäminen ehjän luukalvon ja epifyysin kompressioluuvaurion omaavalle puolelle.
Muista kiinnityksen keskeiset kohdat.
Distaalisen murtuman fragmentin kiinnitys mahdollisimman monellaruuvitmahdollisimman.
mahdollisimman monen sirpaleisen murtumanpalasen kiinnitys ruuveilla, jotka risteävät mediaalisesti lateraalisesti.
Teräslevyt tulee asettaa distaalisen olkaluun mediaali- ja lateraalisivuille.
Hoitovaihtoehdot: Kyynärpään tekonivelleikkaus
Potilaille, joilla on vakavia pirstoutuneita murtumia tai osteoporoosi, kyynärpään tekonivelleikkaus voi palauttaa kyynärpään liikkuvuuden ja käden toiminnan vähemmän vaativien potilaiden jälkeen; kirurginen tekniikka on samanlainen kuin tekonivelleikkaus kyynärnivelen degeneratiivisissa muutoksissa.
(1) pitkän varsiproteesin käyttö proksimaalisen murtuman laajenemisen estämiseksi.
(2) Yhteenveto kirurgisista toimenpiteistä.
(a) Toimenpide suoritetaan takakautuisella kyynärpäämenetelmällä, ja vaiheet ovat samanlaiset kuin distaalisen olkaluun murtuman viillossa ja sisäisessä fiksaatiossa (ORIF).
Kyynärhermon anteriosaatio.
Pääsy ojentajille molemmilta puolilta luun irtoamisen poistamiseksi (keskeinen kohta: älä leikkaa ojentajien pysäytintä kyynärpäähaukan kohdalta).
Koko distaalinen olkaluu, haukkakuoppa mukaan lukien, voidaan poistaa ja proteesi asentaa, eikä siitä aiheudu merkittäviä seurauksia, jos 1–2 cm lisää poistetaan.
Ojentajan lihaksen sisäisen jännityksen säätö olkaluun proteesin sovituksen aikana olkaluun nivelnastan poiston jälkeen.
Proksimaalisen kyynärluun eminentian kärjen poisto, jotta kyynärluuproteesikomponentti saadaan näkyviin ja asennetaan paremmin (kuva 7).
Kuva 7 Kyynärnivelen tekonivelleikkaus
Leikkauksen jälkeinen hoito
Leikkauksen jälkeinen kyynärpään nivelen takaosan lasta tulee poistaa, kun potilaan ihohaava on parantunut, ja on aloitettava aktiiviset toiminnalliset harjoitukset avustettuna; kyynärpään nivel tulee kiinnittää riittävän pitkäksi aikaa tekonivelen täydellisen korvaamisen jälkeen ihohaavan paranemisen edistämiseksi (kyynärpään nivel voidaan kiinnittää suorassa asentoon kahdeksi viikoksi leikkauksen jälkeen paremman ojennustoiminnon saavuttamiseksi); irrotettavaa kiinteää lastaa käytetään nykyään yleisesti kliinisesti liikelaajuusharjoitusten helpottamiseksi, kun se voidaan poistaa usein vaurioituneen raajan paremman suojan saavuttamiseksi; aktiivinen toiminnallinen harjoittelu aloitetaan yleensä 6–8 viikkoa sen jälkeen, kun ihohaava on täysin parantunut.
Leikkauksen jälkeinen hoito
Leikkauksen jälkeinen kyynärpään nivelen takaosan lasta tulee poistaa, kun potilaan ihohaava on parantunut, ja on aloitettava aktiiviset toiminnalliset harjoitukset avustettuna; kyynärpään nivel tulee kiinnittää riittävän pitkäksi aikaa tekonivelen täydellisen korvaamisen jälkeen ihohaavan paranemisen edistämiseksi (kyynärpään nivel voidaan kiinnittää suorassa asentoon kahdeksi viikoksi leikkauksen jälkeen paremman ojennustoiminnon saavuttamiseksi); irrotettavaa kiinteää lastaa käytetään nykyään yleisesti kliinisesti liikelaajuusharjoitusten helpottamiseksi, kun se voidaan poistaa usein vaurioituneen raajan paremman suojan saavuttamiseksi; aktiivinen toiminnallinen harjoittelu aloitetaan yleensä 6–8 viikkoa sen jälkeen, kun ihohaava on täysin parantunut.
Julkaisun aika: 03.12.2022
