Sääriluun platomurtumia yhdistettynä ipsilateraalisiin sääriluun varren murtumiin havaitaan yleisesti suuren energian vammoissa, ja 54 % niistä on avomurtumia. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että 8,4 %:lla sääriluun platomurtumista on samanaikaisia sääriluun varren murtumia, kun taas 3,2 %:lla sääriluun varren murtumia sairastavista potilaista on samanaikaisia sääriluun platomurtumia. On selvää, että ipsilateraalisten sääriluun platomurtumien ja varren murtumien yhdistelmä ei ole harvinainen.
Tällaisten vammojen suuren energian vuoksi pehmytkudosvauriot ovat usein vakavia. Teoriassa levy-ruuvijärjestelmällä on etuja sisäisessä kiinnityksessä ylätasankomurtumissa, mutta kliininen kysymys on myös se, kestääkö paikallinen pehmytkudos sisäisen kiinnityksen levy-ruuvijärjestelmällä. Siksi sääriluun ylätasankomurtumien ja sääriluun varren murtumien yhteydessä on tällä hetkellä kaksi yleisesti käytettyä vaihtoehtoa sisäiseen kiinnitykseen:
1. MIPPO-tekniikka (minimaalisesti invasiivinen levyosteosynteesi) pitkällä levyllä;
2. Ydinnaula + platoruuvi.
Molemmat vaihtoehdot on raportoitu kirjallisuudessa, mutta tällä hetkellä ei ole yksimielisyyttä siitä, kumpi on parempi tai huonompi murtumien paranemisnopeuden, murtumien paranemisajan, alaraajojen asennon ja komplikaatioiden suhteen. Tämän selvittämiseksi korealaisen yliopistollisen sairaalan tutkijat tekivät vertailevan tutkimuksen.
Tutkimukseen osallistui 48 potilasta, joilla oli sääriluun platomurtumia yhdistettynä sääriluun varren murtumiin. Heistä 35 tapausta hoidettiin MIPPO-tekniikalla, jossa teräslevy kiinnitettiin lateraalisesti, ja 13 tapausta hoidettiin platoruuveilla yhdistettynä infrapatellaariseen lähestymistapaan intramedullaarista naulakiinnitystä varten.
▲ Tapaus 1: Sivusuunnassa kiinnitetty MIPPO-teräslevykiinnitys. 42-vuotias mies saapui hoitoon auto-onnettomuudessa avoimen sääriluun varren murtuman (Gustilo II -tyyppi) ja samanaikaisen sääriluun mediaalisen tasanneosan kompressiomurtuman (Schatzker IV -tyyppi) vuoksi.
▲ Tapaus 2: Sääriluun platokohdan ruuvikiinnitys + polvilumpion suprapatellaarinen intramedullaarinen naulakiinnitys. 31-vuotias mies, joka oli osallisena auto-onnettomuudessa, saapui hoitoon avoimen sääriluun varren murtuman (Gustilo IIIa -tyyppi) ja samanaikaisen lateraalisen sääriluun platokohdan murtuman (Schatzker I -tyyppi) vuoksi. Haavan puhdistuksen ja negatiivisen paineen haavahoidon (VSD) jälkeen haavaan tehtiin ihonsiirto. Platokohdan reduktioon ja kiinnitykseen käytettiin kahta 6,5 mm:n ruuvia, minkä jälkeen sääriluun varsi kiinnitettiin intramedullaarisesti naulakiinnityksellä polvilumpion suprapatellaarisella lähestymistavalla.
Tulokset osoittavat, että kahden kirurgisen lähestymistavan välillä ei ole tilastollisesti merkitsevää eroa murtumien paranemisajan, paranemisnopeuden, alaraajojen asennon ja komplikaatioiden suhteen.
Samoin kuin sääriluun varren murtumien ja nilkkanivelen murtumien tai reisiluun varren murtumien ja reisiluun kaulan murtumien yhdistelmä, myös suuren energian aiheuttamat sääriluun varren murtumat voivat johtaa vammoihin viereisessä polvinivelessä. Kliinisessä käytännössä virheellisten diagnoosien estäminen on ensisijainen huolenaihe diagnoosin ja hoidon kannalta. Lisäksi kiinnitysmenetelmien valinnassa, vaikka nykytutkimus ei viittaa merkittäviin eroihin, on silti otettava huomioon useita seikkoja:
1. Tapauksissa, joissa sääriluun sirpalemurtumia on vaikea kiinnittää yksinkertaisella ruuvilla, voidaan etusijalle asettaa pitkän levyn käyttö MIPPO-kiinnityksellä sääriluun platoalueen riittävän vakauttamiseksi, nivelpinnan yhtenevänä pysymisen ja alaraajan linjauksen palauttamiseksi.
2. Yksinkertaisissa sääriluun platomurtumissa voidaan minimaalisesti invasiivisten viiltojen alla saavuttaa tehokas repositio ja ruuvikiinnitys. Tällaisissa tapauksissa etusijalle voidaan asettaa ruuvikiinnitys, jota seuraa sääriluun varren suprapatellaarinen intramedullaarinen naulakiinnitys.
Julkaisun aika: 09.03.2024
